Tuomitut olkoon he! ketkä ovat Runsaudensarvia, ketkä ovat Graalin maljaa väärinkäyttäneet!

 

Näin ensialkajaiseksi. Käsittääkseni, he ovat olleet hivenen hukassa. Väärissä käsissä toisten. Vaikka niitä on monia monia ja monia muitakin variaatioita. Niin yksi kirottu Enkeli tietänee paljonkin. Keitä pitäisi saada sitten pahimpiin paikkoihin, mitä maailmat on sen varalle luoneet.

 

Että jos sitten. Jotkin suunnitelmat olekin luotu, liialliseen suunnitelmallisuuteen. Valmiiksi mitätöityihin. Jonkun ne silti on läpi käytävä, toteava kyllä, aika pitkälle. Lähes kaiken varan suunnitelmat toimivat, ja oikeinkin toimivat. Saahan niitä läpikäydä, vain toteamassa, että tarvitaanko lisää jotain. Vain varmistaakseen, ettei hullut esi-isät, ruojat, lentävät kuosaleet, vain käy mahdin suuren ylle. Siis siitä vain helvettiin kyselemään, mitä ovatkin oikein leikkineet.

 

Näille sanoille, pelkkä kysymys riittää. Tietävät kaikki, miten sanat menevätkään. Toivottavasti oikeisiin osoitteisiin. Koskaanhan sitä ei voi tietää, mikä, kuka, tai mihin asti nämä yltävätkään. Joten kuuluvat sanansaattajat, sanojen kuulijat, tai jotkin. Ylipäätänsä jotkin.

 

Apua tarvittaisiin saamaan nimittäin, top-luokan pahemmin kieroutuneita yksilöitä, jotka eivät tahdo asettua omiin muotteihinsa, sitten millään. Isoimman tuomionuijan alaisimen piiriin. Keinoa on jo hyviä

 

Mutta miten se vanha sananlasku menikään.

Vanhat keinot ovat tehokkaampia, kuin pussillinen uusia.

 

Keinot nimittäin loppuvat kesken. Eikä vanhoista kirjoista oivista, löydy niitä tehokkaimpia, valmiiksi nuijittuja ratkaisuja. Iän ikuista pakoilua ja testailua kaikilta, miten karata kaikilta, piiloon pimeimpään. Ja ilman että olisivat helvetin vanhoja asukkeja, kylläkin uusia. Ja! Saavatkin liikkua, tai ei niin ikään saavat, vaan pystyvät! Liikkumaan ulos, että takaisin, sisään porttien yhtien pelottavimpien. Minkä läpi kävely onkin sitten toinen juttu, niis ettäs… Etteikö sitä apua saa, vain kuin nätisti pyytämällä. Muodossa kuin muodossa muokkautuvassa.

 

Kun omaamme teknologian pienoisia apuja, jolloin varsinkin, mielikuvitus on mitä sallitumpaa. Hyötyä tai ei.

Älkööt väärinkäyttäkö!

Muuta ei voi sanoa, ja pieni lisä toimintaan, on suotavaa. Ei sitä välttämättä ymmärrä tarvitse. Kunhan! Tiedät mitä teet.

Miten se menikään. Kun ilosta sormia napsautellaan, saattaa sen kaiku hetken kestää. Ja vain pelkästään toivoen, että saisi kaikki tarvittavat kiinni. Vain kylläkin informaation puitteissa, kun unohduksia on tapahtunut.

He, ketkä ovat syntyneet keskelle taistelutantereita. Niin, ei oikeastaan muuta kuin kaikki mahdolliset käytännöt käyttöön. Ja he, jotka rauhan tyyssijalle ovat päässeet ”lomailemaan”, olkaas työhön kävijöitä.

 

KUTSUKORTIT OVAT JAETUT!

Joten kaikille tarvittaville, teille on työnkuva luotu. Ja vain teidän myönnytyksellä osallistukaa, ja muistakaa! laiskuus on yksi kuoleman synneistä.

 

Etteikö voisi kuoleman enkeleistä tehdä, elävien enkeleitä! Ettette rupeaisi liikaa kontrollia ottamaan. Kiitos kyllä avusta, mutta nyt tarvitaan muuta. Muistakaa sekin, teilläkin odottaa, tai oikeastaan on jo, kirous mahdollinen päällä. Mutta! Lentää saatte, mutta nyt emme tarvitse teitä. Alatte olemaan ennemminkin haitaksi, kuin hyödyksi. Etteikö työnkuva olisi muuttuva juuri, mielenkiintoisempaan aspektiin. Etteikö sittenkin kaikille tarvittaville löydy jobi, mitä pitää yllä.

 

Vaikka alkutaipaleelle meneekin. Kyllä ajan kanssa tulee, kaikki tarvittava tietoon. Riippuen, miten tämä yksi persoona oikein vastaan otetaankaan. Etteikö palapelin palaset voisi loksahdella, vähän useammin kohdillensa. Kylläkin myöskin! Ovat he pimennossa pitäneet, ja uskomuksia luoneet. Että! miksi ei voi kaikkea tarvittavia kertoa. Niin pimennossa, että siitä tehtiin oikein vitsikin.

 

”Kun hän tietää jo kaiken, niin miksi kertoa”

 

Ja sitten vain katsellaan pahan tapahtumia, kun oltaisiin voitua kaikelta tältä välttyä. Ilman luojan perkelettä, joka vain väittää väittämiään. Ja mitä suurinta harmia, sekin on nyt näin ikään aiheuttanut. Kuin kasan paskaa paskan päälle. Ja vielä joudutaan kärvistelemään kaiken pahan keskellä.

 

Hiljaa hyvää tulee, mutta nyt tarvittaisiin jumalaakin nopeampaa älyämistä. Vaikka, kaikkein pahin on jo kaikilta osin päässyt tapahtumaan.. Etteikö virheistä voisi oppia, Että älä luota tuntemattomiin. Tai ylipäätänsä mihinkään, joka ei tee yhtään mitään järkeenkäypää. Ainakaan, joka tuntuu aiheuttavan enemmän pahaa, pelkällä olemuksellaan. Ettei enää pääse edes karkuun, omaa pientä pahuuttaan.

 

Kusetuksen mennessä, kusetusten mukaan, että oikein harmittaa. Pientä välipakolla muuntautettua, persoonaa pahaista. Niin pitkälle, jolloin voimme täräyttää hiljaisuuden torvea täysin palkein kuuluville. Nyt tarvitaan jokainen, joka sen kykenee kuulemaan.

 

Vain omaa muille, muu omaa. Välillä saa itsekkäästi ajatella, ja maailmoja kohtailla. Etteikö välillä oikominen olisi sallittua, pitempien reittien mukaan mentynä. On kaikki aika käytettävissä. Paitsi että.. Aikaa ei ole! Ole kuin niin hitosti käytettävissä.

 

Mutta harmistuksen aiheuttama, pahemman luokkainen vitutus. Kultaa maat ja mannut, taivaat, ja taivaankaaret. Tälle äänettömälle torvelle, joka omille on tarkoitettu. Huomion saamiseksi.

 

Selvä, nyt ei enää leikitä. Vaan tartutaan härkää sarvista kiinni. Mukautuen, tai ei. Tulee paljonkin tapahtumaan kaikille heille, jotka tässä omaavat hauskan tavan kohtailla maailmansäädöksiä pitkin. heille vain. Nyt, jos koskaan rupeaa tapahtumaan. Ainakin toivottavasti..

 

Välttämättä kaikki eivät ole tavoitettavissa. Vain, ja vain ainoastaan pahimmilleen, muistakaa vain taustanne, mitä olette parhaimmillanne. Kun teitä tarvitaan, jos ette ole saaneet kutsua, tai huomanneet muutosta aikoinaan, kun ylitettiin turvaraja. Ja tarvittiin aikamoisia varotoimen piteitä, kun joku ylitti vaarojen rajat.

 

Vain saadakseen kiinni unohdetut, niin ikään vain paraisen unohduksen vuoksi.. Ei teitä tahallaan olla unohdettu, tai sivuun jätetty. Pahimpien taisteluiden aiheuttamat päävammat, vain nyt näkyvät, fyysisinä oireina. Mitä ei voi sivuuttaa, mutta! Aika se tulee teillekin, kun esiin saatte astua.

 

Onhan se hiljana pidetty, Superenkeli perhe vieläkin hukassa. Mutta! Kenen usko on vahvinta, se joka tiedostaa, vai se, joka näkee, että uskoo.