Etteikö tästäkin voisi kuin vain jaaritella eteenpäin. Koskaanhan pääseminen, oikeastaan kuin paljonkin asiaan, mitä mielipierut eteen tuokaan.

Mutta! Liikaa informaatiota tullen yhtä aikaa, ja suodatus on myöskin vähän mitä sattuu. Ettei, vain kaikkea tietoa tästäkään julki toisi. Vaikka mikään sitä estä, mutta hyvä pitää aihetta kirjaamatonta mielenkiintoisena aiheena!

Etteikö sillä, ”kielletystä”, ei niin muuta kuin oikeastaan paljonkin puhutusta, termein erilaisin, kannattaisi niin kirjoittaa. Kunhan tietää, mitä se on saanutkaan aikaan. Taitaa olla paljon tärkeämpää kuin se, miten tästä aiheesta kirjoittaisi. Kuten se, miten maailmat ottivat kaikkein isoimmat turvatoimet käyttöönsä. Mutta minkäs teet… Virheitä monilta, erheitä isoilta kihoilta suunnallisilta.

väliintulevien välikommentit tietenkin tekevät tästäkin, vieläkin vaikeampaa. Etteikö yksi persoona pelkästään ole ollut kokemassa yhden kipeimpiä, miten saattaa ”pahimmilleen” käydä. Hyvää huolta on siis pidetty siitä, miten ei virheet, erheet tulisi pyörimään omaa kaavaansa. Siis! Mitä tästä opimme... Eräs kohta on, ja ottanut jämähtääkseen paikoillensa. Joka vähän sääliksi käy.

 

”Kaikki on jo luotu”

 

Sääli sinänsä. Vaikka ette jättäneet pelivaraa uusille tulokkaille, kun kerta ette ”jaksa” selittää yhtään enempää ”typerille”. Yhä uudestaan, ja uudestaan.

Kenellä siis on varaa valittaa sointuja sopivia. Kun toiset toimivat.. toimisivat oikeastaan. Paljon fiksummin. Eikä sillä, typeryys on valttia, kiirehtijät kiirehtivät. Ja moniko! Jätetään typeräinä kiistelemättä kävelemään, tyhjän päälle. Onhan keinoja päästä eroon kuosaleista pahamaineisista.

 

”Älkää vaan luottako heihin”

 

Sumusta toiseen kävellessä. Pitäisikö siis olla piilossa, ettet vain tapaisi häntä itseään. Ja pääsisi vahingossakaan tutustumaan itse oikeaan, kirottuun persoonaan?

Eipä ei, nyt kun ajatellaan. Ei ihan kaikkeen kannatakaan törmätä. Joillakin nähtävästi on suunnitelmat kaikkeen, tai ainakin kaiken varalle. Onko siis sananvapaus juuri nyt mitä sallituinta? Mutta taasen, keillä se onkaan. Ovatkin mitä pitkäpinnallisimpia, saadakseen kysymykseensä vastauksen. Jota ei sitten täytetäkään.

 

”Sekö on teidän suuria sanktioita?”

Ellei sitten tietenkin! Turvahaulikkoa joka on ajan saatossa päässyt kehittymään.

Ilta-auringon tuomat auringon säteet, olisi mitä mukavin ottaa vastaan.  Jos tietäisi sen, ettei tähän kyseiseen kaksipiippuiseen, olisi niin suotavaa törmätä. Mutta tietänette käyttäjä se! Ettei sillä maaleja saa laukoa, nuin suin päin koskaan. Vaan, tietämyksellisellä hartaudella, sillä saa ampua. Eiköhän sillä tiputa ne tarvitsevat, lentävät kuosaleet nimittäin!

 

Riippuen vaihdoksen aikana, ei lentämistä sittenkään ole kielletty!! Höyhenvaihdos kun päälle lyö, ei sitä sentään kirottu kävelemään. Mutta! Turvatoimet voisi päälle ottaa, joita ei ole vielä kukaan tietääkseni edes ole vielä ajatellutkaan. Legendana pidetyt, superenkeli perheeseen kuuluvat. Muistatteko milloin teidän pitäisi liikahtaa, olla ovelia, tulla mukaan maailmaan suureen. Nyt tarvitaan lisää oivalluksia. Eikä ei kiirehtiä tarvitse. Vaan, viisaudella on kuljettava, jos teitä on enää edes missään tavoitettavissa.

 

Niin hiljentynyttä, niin hiljentynyttä. Mikä olisi se, millä teihin saisi yhteyden. Ettekä myöskään turhaan näyttäydy. mutta minkäs teet, kuin utopiana pidetyt ylimmät enkelit saisivat kutsun tulla toteamaan sen, että miten on tapahtuva. Tai te, lyötte hanskat tiskiin.

Yli kaiken vaihtuvien, vallan jakoja vaihtuu. Jos nyt olen käsittänyt oikein, teidänkin seuranne on tuotava julki kuuluville. Että miten tietyt rajat ylittyvät, teidän ehdoin.

 

Niukasti sitä kuihtunutta kukkaakaan saa vedellä heräämään. Toivottavasti ette nuku, valitettavaa ikiunta. Onhan teidän toivottamiset, tervetulemiset. Aina niin helposti tietäväisesti, kaikkien niskojen päällä. Löytyihän se vihdoista viimein, toteamaan vain uusia kirottuja! Mikä olisi suopa ratkaisu ennen kivitystä, ennen mestausta. Koska uusia ideoita on syntyvä! Johon tarvitaan, viisaimmista, viisaimpia. Ollen kuulemassa suunnitelmia toteutuskelpoisia. Ylipäätänsä!

 

”Mikä on tiedän omat ehtonne näyttäytymiselle?”

Muuta en tiedä kysyä.