Alitajuisten tajuamista, Informaatiotulvaisen jälkeen. Voi pieni hengähdystauko tehdä hyvää aivokapasiteetille. Jossa voimme erinäistää kategorisoiden erää viljelmien. Omia pieniä tuloksia. Erinäistykseen ”kuuloa”, mitä mikäkin ilmi tuo. Mutta salaa sen, ja joutuu tekemään. Ettei kenenkään tarvitse pelätä, että joutuuko pää vadille, vai ei.

Puolin että toisin. Saattavat jotkin persoonat ottaa ja koittaa, sekä kolikkoa flippailla. Kokeillaakseen onnenkantamoista, tai erinäistä teoriaa. Minkä nimeä en muista, valitettavasti.

Saattaa tämäkin pitää sisällään, ”Pienen määrän murheita, sekä näkymättömiä kyyneleitä olemattomia.” Joita ei sittemmin koskaan ilmeentynytkään. Ja ehkä hyvä vain. Päättäväisyys on nyt! Se kaiken A ja O. Jos jo jotain tiedät! Suosittelen että jaat sen harkiten, vähän sinne tänne minne sattuu. Erilaisiin pieniin puzzlemaisiin ansoihin. Koska heti H-hetken jälkeen. Saatat kaiken myöskin menettää. Eikä niitä sitten mistään talteen saadakkaan.

Koska!

Aikamatkustelun jetlagiin kuuluu sivuoireina, pieniä aikavääristymiä, sekä unohduksia pahanlaatuisia. Joten! Sen taidon omaavat, olkaahan varovaisia vastaisuudessa. Se minne lennätte, kuljette kyydein erilaisin. Kannattaa se tehdä ”kokokehon” kanssa. Eikä niinkään palasella kehoa. Etkä välttämättä myöskään repeydy palasiksi, henkiseltä puolelta. Koskaan, kun, ei, voi, tietää minkälaiseen olentoon törmäät.

Mutta!

Tyyli on tietenkin vapaa. Kusipäisiä, että mitä mukavampia persoonia, tulee kyllä vastaan. Niitä ei voi olla välttämättä. Tietenkin se on itse opittava, mikä on turvallisin keino liikahtaa. Eikä myöskään sillä. Jokainen myöskin kokee sen täysin uniikilla, omalla tyylillään. Vain jos! Aikamatkustelua harrastaa, ja omaa mitä rikkaimman mielikuvituksen. Epyyksien mukaankin, niitä saattaa ilmeentyä tavoilla, tai toisilla. Vain varmuuden vuoksi varoitan. Kyllä niitä vartioita kaikenmoisia, on sitten jonkinsorttista. Mutta, niistä sen enempää.

Tapahtuma kulkujen mukaan, mitä itse kukin kävelee. ja se! Keihin ”törmäisi”, että löytäisi ne veljet, kaverit, ystävät, sieluveljet, kaksoisliekit moiset. Mitkä voisivat olla niitä ikuisempia tapauksia, kuin kukaan muu, tai, vaikka mikään, mitä vastaan tulisi. Joiden kanssa sitten jakaa kaikenmoisia ajatuksia, elää uusia kokemuksia.

Suomalaisittain, se klassinen glichee. Että miten juroa kansaa olemme. Emmekä tietenkään voi kertoa tuntemuksilla, tai siis, tuntemuksista, kovinkaan avoimesti. Eikä sekään iso ongelma ole. Ainoastaan, se herättää ennemminkin erinäisiä, kommunikaatio ongelmia. Eri persoonien välille. Ja tadaa! Millähän sen ratkaisisi, jos sanoja ei vaihdu, tai ne ei riitä? Ääh, kyllä tuohon sittenkin on, mitä helpoin vastaus.

Joka tapauksessa!

He jotka ovat sen tajunneet. Omaavatkin pienen pienen hauskan tavan kohtailla eri näkemyksillään. Joita nyt on miettimättä, jopa sen tuhansien kastia.

Liian hakuammuntaa, kun sen voisi suoraksikki vääntää. Mutta ei! Ei liian helpolla pidä ketään päästää. Onhan se samalla, pieni oma mindgame. Jota jokainen voisi harrastaa, Että löytäisi ne oikeat kultakimpaleet. Varsinkin! Timantit sisältöineen.

Kuten tyhjän päälle jätetyt, hyljeksityt, eniten pilkatut. Kun myöskin miettii. Mikä valtaa pitää, tai pitivät. Oikeastaan. Kyllä siis parempaan suuntaan ollaan ”lähtökohtaisesti” menossa.

Mutta!!

Muistakaa maailma, minne sanat eivät niin vain kouliudu. Itseasiassa, siinäpä vasta onkin pähkinä taasen purtavaksi.

”Kuka ryhtyy pähkinänsärkijäksi?”

Tämänkin pähkinällisen arvoituksen, kun, tai siis jos, kun ehkä, et myöskään ikinä välttämättä sitä keksi. On silloin askeleen edellä, ”oikeille”raiteille. Kuten tuli vastaan. ”Maailma, minne ei voi kävellä”, Mutta nähdä ja jutella. Ja jos tuon ratkotte, tehkää kaikkenne ajatuksissa kuultaviksi. Miten ”toisvoittoinen” maailma saataisiin tasapainollisemmaksi, edes vähissä määrin. Ja toivokaa sitten vain parasta.

Mutta takaisin aiheeseen. Kuten päätellä osittain saattaa. Ja kyllä. Joillakin, ei, vain, ole, mitään oikeuksia. Niin yhtään mihinkään suuntaan. Ja vain ovatkin vain olemisillaan. Ettei nyt pasmat taasen huitelisi tuhdin sokeasti, omassa harmaasa mössössään.

”Harmaat aivosolut kärysi..”

Ei tietenkään kaikkialla. Eikä kaikki ole edes ihmisiä muualla päin. Koittakaa sekin muistaa! Saattavat näyttää, saattavat kuulostaa. Mutta! Ovatkin vain omia ”persoonia”. Koittakaa ainakin olla sekoittamatta sitä. Näin alkutekijöiksi. Tai sitten.. Moni on mitä suurimassa pulassa, kusessa, kaikessa? Ilman mitään valtakunnan voimia, tai apukeinoja. Ettei sitten pääsisikään takaisin siihen olotilaan. Missä alunperi olikaan. Sitten vasta maailmojenkirjat ovatkin taasen sekaisin, ja niitä pitäisi tonkia myöhemmin. Että kuka niin tekikään. Ja! Rangaistukset ovat sen mukaisia.

Koska jotkut tahot. Siis ne ilkeämielisimmät, ovat rikkoneet tätä, lähtökohtaisesti niin kiellettyä loitsua, manausta, kirousta. Mikä sitten lie, mille ei vielä sanaa edes ole olemassa. Että! Jotkin voimakastahoisimmat persoonat, muutettaisiin ihmisiksi. Vaikka kyllä.. On se heillekin oiva näpäytys tajuta se, miten heikkoja ihmiset ovat fysiikan lakien takia. Eivätkä välttämättä edes katso meitä hyvällä, pahalla. Paha sanoa.. Hyvä sanoa..

Nimittäin, hyvänä esimerkkinä!

Todellakin isot kihot, ovat muuntautuneet, enemmän ”ihmisiksi”, kuin koskaan aikaisemmin. Ainakin pala heistä. Ja menettävätkin sen takia valtaa pitänein paikkansa. Jääkööt se salaisuudeksi pieneksi, ja harmittomaksi. Vaikkakin, hekin ovat olleet enemmän ihmisjärjelle ymmärrettävässä muodossa. Tai ei valtaa pitänyttä paikkaa siis! Vain osan voimistaan, jos heitä inhimillistää liikaa. Joten toistan, olkaa vain varovaisia. Ja koittakaa olla muuttamatta heitä, ”liian ihmisiksi”. Eipä oikeastaan muuta. Ja vastuuhan automaattisesti on myös hänellä, joka, niin, kehtaa edes tehdä!

Hmm.. Tietenkin voisi myös ajatella, miten nostaa rimaa ylemmäs. Minkä ylittäminen ei paljoa vaadi. Lähtökohtaisesti, astu vain yli. Nimittäin, jos omaat terveen järjen, muiden persoonien elinolosuhteiden parantumisten hyväksi. Hyväksyt ehdot, jos, vain astut riman yli.

Toinen pieni ajatusleikki. Olisitko valmis ostamaan sikaa säkissä, mikä ei välttämättä päivässä toteudu. Mutta, ehkäpä vuosikymmen tuhat siihen saattaa vierähtää. ”Ei meidän järjen alainen, aika infastruktuuri”

Pienellä präntätyt jäävät kyllä lukematta tyystin. Oikeilla sanamuodoilla nekin on puhtaaksi kirjoitettu. Vai, tulisitko niitä koskaan löytämään.

Aivojen välinen resetointi, on kyllä mitä ansaituin hetki. Antaen aivopierujen syntyä maailmaan, absoluuttisten järjettömyyksien puskiessa eteenpäin. Kun kysymykseeni, ei ollutkaan vastausta, Ellei se ole mitä naiivein, ja sinisilmäisin näkemys sitten miesmuistiin. Lähes mahdoton toteuttaa, ja inasen kaukaa haettu mielikuvallinen haavemailma. Mutta milloin, haaveilla on tapana toteutua. Tai milloin, unelmilla on tapana tulla vastaan.

Tietenkin tietenkin. Alku pitää itse rakentaa, ja toivoa perään. Ettei kukaan tulisi sitä maailmaa pilaamaan. On se mitä muokkautuvimpia, urbaanisia maisemia täynnä. Taakse jääneitä takaiskuja unohtamatta. Saattavat graffiitit olla ilkikeinoin tehtyjä. Mutta, historiallisesti mitä miellyttävimpiä. Verrattuna esim, miljoonaluokkaiseen, abstraktiseen tauluun verrattavissa, verrannollisesti sitä käännellessä. ”’Miten päin tätäkin pitäisi katsoa”.

 

Yksi monista puoliväleistä tavoitettu, vanha ystäväiseni. Mitä vain uutta keksisimme, luennan intoilijoille. Tai, informaationälkäisille. Ihan muuten vain käytännön asioita, tai ”aseita” Millä päteä, oman tietämyksen mukaisesti. Tai tietenkin.. Tämänkin voisi haaveiluun, unelmointiin unhoittaa. Ettei pääkoppia liiaksi sekoitettaisi. Ehkäpä sittenkin vain omaan yliajattelijan, todellakin huonoja puolia. Vai, vai, vai. jääkö monikaan asia miettimättä, kuten tulevaisuutta luodessa. Hmm… Mitkä ovat silloin niitä tarvittavampia, mitkä ovat niitä turhakkeita. Ja siitä vain kalastelemaan, sekä katsomaan. Mikä millekin osuu kohdilleen. Kyllä siihen ainakin, jokainen, tietää itsellensä vastauksen.

Joten mennään lyhyesti ja sanattomasti! Tullakko poletuksi, kävellääkseen. Tai sitten. Tulematta poletuksi, kävelläkseen ohi. Kyllä, iseasiassa riippuen nyt täysin, haluaako kokemuksia, vai ei. Ja oravanpyörän, klassinen ikiliikkuja on valmis! Erilaisia mielenpieruja, millä yrittää päästä, vain, ja vain ainoastaan pois siitä. Kyseisestä hyrrästä.

Vaikka!

Hyrrävoima pitää kiinni, kaikin mahdollisin voimin. Ettet vain vahingossakaan tajuaisi, kupletin suurta juonta. Että miten yhdyskuntaa kusetetaan, ja muuksi muutetaan. Tietenkin he, jotka ovat sen tajunneet. Uskon vain, tai, mietin oikeastaan. Että se prosentti, joka sen on tajunnut. On paljon prosentuaalimpi, kuin kuvitella saattaisi.

Mutta!

Moniko on sitten pitänyt visusti turpansa kiinni. Kylläkin, ei sitä kaikille voisi kertoakaan. Nooh… Onhan riskejä otettava. Elämän suola, ja niin edelleen. Moniko siis on, ja saanutkin astella tässä pienellä planeetalla useampaan otteeseen. Odottamattoman, odotetun ajan jälkeen. Mikä laskeekaan Auringon kanssa, noustessa aamutähtösten kera. Paahtosateen ollessa mitä kuumimmillaan, ettei uutta päivää näe. Vaan, toistaa ne hiljakseen itseään. Sitten viimeisille hermoratanystyröille asti. Niin kutsuttuja harmaita päiviä. Ettei valonsäteet iske kuin, pilvenhattaroiden yläpuolelle. Mutta ainakin niissä korkeuksissa, Aurinko paistaa varmastikin, jopa risukasojen keskelle, vaikka ensiksi luulisi muuta.

Monestiko ylipäätänsä paikoilleen kannattaa jäädä makaamaan, jos ilmapiiri on tulessa, ja mellakoilla valloitettuja? Toivottavasti selvittäisiin ilman moisia. Mitkä aiheuttaa enemmän närää keskuuteen, kuin soviteltavissa olevat tilantoivotukset. Tietysti vain, ainoana puolena onkin. Mikä taho sen aiheuttaisi, että olisiko se hallittu kaaos, vai täysin hallitsemattomasta päästä.

Jompi kumpi, kumpi pahempi. Sitä sietää miettiä täysin siellä, mitkä kaikki ovat aina omistaneet. Hienoviritteiset, ja jopa ajatelleet sen, lähes miksi huvittaa olopaikaksi. Tai sitten mitä ovelimman keksinnön, saatikka sitten mielikuvitukseksi, tätäkin saattaisi kutsua.