Taskunauris taskussa tikittää menevän vuoden viimeisiä henkosiaan, ennen uuden vuoden syntymistä.

Uusilla kujeilla, uusilla tuulilla. Ketkä taasen ovat menneet turvasatamien loisteissa, ketkä taasen pimeäin kauneutta pitkin. Mitä ei ole ollut viimeaikoina edes kuutamo valaisemassa, tai aurinko taivahalla.

Sitä mitä isoimmalla innolla kasvattamassa siipiä suuria, tai mitä rosoisempaa purjetta ompelemassa. Toivoen pelkästään myönteisiä myötätuulia, tuleville haasteille, esteille… Mitä ei nyt välttämättä kukaan osaa arvatakaan! Mitä kaikkea mahdollista uutta, tulee tapahtumaan. Itse kullekkin.

 

Tähdet astrologisessa järjestyksessään puhuttelevat tulevia mahdottomuuksia. Mitkä Koettelevat kylläkin, täysin aivan joka juuttaan kanssakulkijaa, että lukijaa. Mutta kaikeksi onneksi jokaiselle! Auringon tulkinta antaa myöten sen, että synnymme joka vuosi aina uudelleen! Joten voimme maljaa nostella sen kunniaksi, että ruveta miettimään.. Millä tavalla sitä syntyisi uudelleen… Tähän Kaikkeuden.. ..mahdollisimman tasapainollisimman järjestyksen ylläpitämiseen.

Mutta kukin tavallaan. Riittää että olet oma itsesi, tai ainakin rehellinen, edes hetken itsellesi. Ja kaikki tulisivat kääntymään aina parhaimpaan päin. Vaikka sitä ei ensimmäisenä kuvittelisi, kun ajatellaan.. ”Miksi maailma minua koettelee näin?” Ajatuksilla. Mutta niinhän se menee.. Kärsimysten kautta voittoon vaikka pää kainalossa, tai sitten vadissa.

Ettei liiallinen kaikkeus hyppää mielen päälle. Pidättäydytään mieluummin keskeisemmässä ajatuksessa. Olemmehan kuitenkin murkkuja, jotka ylläpitävät tätä komeaa planeettaa yllä. ”vaikkakin tuhoamme tätä enemmän joka sekunti kuin parannamme…” Joka tapauksessa! Koita muistaa oma roolisi tässä kosmisen pienuuden mittakaavassa. Paljoa ei tarvitse tehdä. Kunhan muistat ajatuksesi puhtaana pitää, ja että tiedät oman paikkasi vain. Ei se sen enempää vaadi.

Mutta!

Sen ylläpito onkin sitten toinen kysymysmerkki. Haluatko nähdä sen hirveän vaivan, käydäksesi ajatuksen läpi.. Ettet olisikaan mikään turhake. Vaan, jokaiselle kyllä löytyy aikansa, ja paikkansa parrasvaloihin. Vuosia se kyllä saattaa viedä, mutta vieköön. Valmistaudu siis kohtaamaan ensimmäisenä, ei mitään… ”Jep, ei niin mitään” Sen jälkeen vasta valmistaudu kohtaamaan se, mikä rupeaa täyttämään sitä ”ei mitään”.

 

Entä jos asetelmassa, sinulle annettaisiin vain hetki miettiä tuota ”ei mitään…” Millä sen ensimmäisenä täyttäisit, jos sinun on ajateltava täysin ensin itseäsi, ennen muita. Ja aikaa on se... ...10 sekuntia… Ennen ajan loppumista. ja kaikki olisi aloitettava aina vain alusta..

 

”ajatusleikkihän tuo vain on. Sen kun käytät vaikka 10 vuotta sen miettimiseen. Kunhan! vain muistat ensin itsesi.”

Kuten leikeissä erilaisissa! Jos joku ei kerro sääntöjä miten ne menee. On ne silloin pakosta itse keksittävä. Ja päästäänkin itse asiassa… Juurikin suuren ympyrän sulkeutumiseen. Mikä helpottaa elämistä, muttei kevennä kantolasteja sitten yhtään. Jotka on purettava jonnekkin, vain joskus.. Jos niitä itse ei jaksa, tai pysty kantamaan.

 

Vaivaisin askelin, oikeilla sävelillä matkan taitto kyllä kevenee. Aina sen mukaan, mitä paremmin omat intiaanit pysyvät niissä kanooteissa, tahi muumit laaksossaan. Etteivät kaiken aikaa karkaisi muille maille.. Ja jokainen olisi löydettävä aina vain uudestaan, ja että vain uudestaan..

Miten nyt jokainen ”koettelemuksen” laskeekaan. mitä se sanana pitää sisällään. Joillekin se saattaa olla juuri kynnen repeytyminen kynsivallia pitkin, ja joillekin…. Ja pitäköön tuo sitten sisälläin, lähes mitä vain.

Vaikka paikallaan olon vaikeus. yksikertaisimmin ajateltuna. "Ettei haukkaa mieli taasen liian suurta palaa käsiteltäväksi..." Mutta! Käyttäköön jokainen aikansa nuiden koettelemusten tutkimiseen, jos vain huvittaa tietenkin. Onhan ne jokaiselle erilainen, uniikki tapaus. Mikä saattaa sittemmin olla vaikea sanoin selittää. Pääasia vain, että olet itse sen selättänyt. Ja ehkä pienen henkisen turpiin oton hyväksynyt.

”Harvoimpa on ketään, joka olisi ilman turpiin ottoa maailmaa selättänyt.” Mutta on niitä Hannu Hanhia vaikka kyllä millä mitalla. Mutta heidänkin tarinansa ovat uniikkeja kuultavia! Miten ovat päässeet jopa ehkä itseään kaikkivoipaa, ja kuolemaa.. Huijaamaan onnistuneet.

 

Tai kuten epäonnisimmat Aku Ankat.. Saattavat vain käyttää aikansa siten, että miten selättäisivät vitsauksista suurimpia! Mitä on liikkeellä.. Kuten kuvitella saattaa. Ei ne nallekarkit mene aina tasan, vaikka kuinka haluaisi. Mutta ei sen pidä missään muodossa harmittaa! Jos maailmojenkirjat näin ovat kirjoittaneet.

"Olen mielelläänkin ilman niitä nallekarkkeja. Eipä tule ei, niin helpolla hampaisiin reikiä! Kerta kun pitää positiivisesti ajatella. on elämä paljon mielenkiintoisempi näin päin."

 

Ja tähän väliin toivotan mitä mainointa uutta vuotta jokaiselle! Että pärjäisitte tuleville uusille haasteille, niiden vaatimille tavoille. Mitä parhaimmalla onnella!