Punainen kuu sirppinä loistaa vain hehkuaan taivaalle sinisen viitan peittämänä. Tuoden kuun varjonkin mukanain tasanteille niityille. Demonien läpipaluu on estämätöntä. Kulkevat missä kulkevat.

Tietävät vain yhden asian silloin. kenet kannattaa jättää rauhaan. Muuten vain kiusanhenkiä sieltä. Vaikka kaudet avatut, kaikkea ei kannata viedä. Tietäkää se, ja rauha on taattua.

Vuosisatoja vanhoja tuttuja, muttei tietoakaan mistä. lähtöjä mittaamattomia tuloilla olemattomilla. Hyvästejä tavoilla että toisilla. Monet sitä hyväksy, eikä pidäkään. Silti olevia, mitä miettiä.

Mitä häneltä halutaankaan, jää sekin epäselväksi. Mutta milloin koittaisi sivistynein hetki, jossa kaikki tulisivat, ainakin hetken aikaa toimeen keskenään. Tuskin edes pitkään aikaan. Unohtamatta, rauhallisten keskusteluiden aikaan.

Kynttilöidenkin puhki polttamiseen on sääntönsä. Sydänhehkuna loimuaa muuten täysin muuta. Palatsina paikalla, perustana kaikessa. ilman palkeita.

Miten sitten, kun kaikki kortit on jaettu jo pöydälle? ”Pahana” perässä hipoen. Inasen laput silmillä. Karkeasti sokeana, vikkelänä perkeleenä. Mörköjahdit muuttuneena, ettei sanat riitä kertaamaan väärinymmärrystä.

Savuna ilmassa höperöintejä. Joukkomelu tekee tehtävänsä. Tilantajun kanssa ei leikitä sen enempää... Savuina ilmassa tapahuhtavin.. Melodian kimmoke nasahti juuri, oikeaa hetkeä pitkin. Jopa niiden galaksien reunoja pitkin. Pidemmän kohteen bumerangi hyppäsi matkansa päätyneeksi. Heitetyn ehdoin.

Nukahtaminen suhteessa haluttuun saavutukseen, ei näytä tuottavan tulosta. Kämmenpuolittain harot otetta vastaavaa. Varo vastaavaa tulevaa.

Hukkuneena haukotaan happea. Sanatarkkaa pilkkomista tajunnan ummelluksessa. Vesipyörteissä suurissa, on kalat pienoiset vaikeuksissa.

Vireystason alapuolella, turvaohjaamoiden napit ovat painalluksissa. Jälkeen toistojen nukuksissa, pilkka osuu omaansa. Mistä se pilkahtaakin.. ei kontrolli ole siellä. Yrityksestä hyvästä, ei sitä kannata.

Vaivaisin askelin, tuliko juuri mitään ajateltua? Kuunkin möllöttäessä taivaalla. Milloinkaan... Täysin samassa kohdassa.

Ei kaikkia ässiä hihasta vedetäkään, täysin samaan aikaan. Uudet tunarit tekevät tuloaan.

Mutta sitten!! Suuresti miettien väliin. Mihin pistät pääsi, ajan käytöllisesti. Tapatumilta harvoin silloin on säästytty myöskään. Yöttömät yöt! Olette niin ihania.

Ole kuin nuotit, vain toisilta punottuina. Jumi! Pahanen jumi vain. Teet neulan hypähtelyä. Osoita edes tarkempaa sooloa.

Koskaan putoilijallakin, droppaukset kusevat. aina kuten ennenkin, mene ne nallekarkit tasan. Kadoksissa ovat laaksojen muumit. Tahi, intiaanit kanooteillain.

Hypersolmuketta avattaessa. Varmista kiinnityspidikkeet, ihan vain varmuuden vuoksi. Naksautusten sadellessa päämäärätietoisuuttaan... Kannattaa olla todella varovainen. Kolkaten kalahdellessa.

Ei epävarmuutta enää ole, tai tule. Eikä pidäkään. Silloin ollaan jo pitkällekin menossa. Paradokseista huolimatta. Joitakin ei vain kiinnosta. Vain sanaset toiselta, ja rupeaa tapahtumaan.

Kaaoksen keskellä, seisahtuneessa tuulessa, kulottamalla tervehtynyttä, tukehtumaan saippuakupliin. Sotako kyseessä? Veriset kynnet teroittuneet. Samoilla siirroilla napit lennelleet vastakkain.

Miten kohtaavat. TAI! Milloin voisi kysyä.

Ei mutkia matkassa, oikealla paikalla tapaamalla. Naamat perusilmeillä, tuskasta huolehtimatta. Portit ovat pysytelleet kiinni, suuntaan että toiseen.

Pahuus ei välttämättä puhu puolestaan, omalla tunnollaan. Junailut voisi unhoittaa, vallan menettää.

Mitä siitä saisikaan aikaan, niin hyvällä kuin pelkällä ajalla, joka jää käyttämättä. Pelkän mielenkalkatuksen puhuessa, omaa pientä jorinaansa. Monet tarinat typpeytyvät, leimahdellen tiehensä. Askelin ontuvin, seinämää etsiskellään.

Mitä teet, Dimensionaalisessa helvetissä, mistä ei pääse pois?

Kaikki kortit ovat jaetut. Jokerit vain nauraen, yhä uudelleen. Miten perässä pysyttiinkään. Kahden aseman välisellä etumatkalla.

Taivaanportit näin ollen ovat, ja pysyvätkin kiinni. Kun kutsukortit oltiin jaettu. On lähes suuri loukkaus, mitä ei voi mitätöidä. Jolloin ajatuksellinen God-mode menisi samalla päälle.

Todellakin tuntemattomilla seuduilla. Mitä tulevaisuudessa näet. Mitä teet, ollaksesi kärryissä mukana? Missä kuilut tekevät omat käänteet. Vartijoiden vain availlessa oviaan. Yltä päältä kyllästymisen aikana.

Pelkän inhimillistymisen aikana, miten ollaan ajattelematta, juurikin päinvastoin. Helvetti päätti jäätyä paikoillensa. Tuulesta temmattujen lausahduksien perään. Kuvannollisin kääntein. Pyörivät ja möyrivät, etteivät selvää päivää näe.

Heti herättyäsi. Tiput vain uuteen painajaismaiseen aallokkoon. Minne veneet, laivat. Eivät juuri pääse liikkumaan. Jäätyine pois paikaltansa. Temppuradat loittonevat. Etteikö myöskin olisi, K-18 aluetta. Mitä varjellaan, vartioidaan, ja tutkitaan siinä samalla.

Mihin helvettiin, sitä taas joutuikaan. Pois sytätään muut virtojen edetessä, tantereita pitkin. Puhukaa mitä puhutta. Jättäen muu vain pois, jos vain suinkin kykenette. Ilmeilyt eivät pahemmin, ole ennenkään pelastanut kuin sekunteja päivistä.

Kun nuita sekunteja aikaisemmin. Kaikki on tullut syödyiksi. Mitä jäikään jäljelle? Eikä edes kasaa paskaa jätetty loikoilemaan maaksi maantuvaksi. Tietäkää, mihin astuuduitte. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Sota on jo käynnissä. Oletko pala vain pientä pisaraa. Mikä juontuu pitkiksi, keskellä tietämättömyyttä. Jonne lorut ei kouliudu. Sanaset parret menettävät vain tehoaan. Abrakadabra, ja sitä rataa... Riimitkin ennalta opitut. Ovat osa pelkkää suurta tuhoa.

Harvemmin tätäkään lomamataksi kutsuisi, tai. Edes kodiksi.