Rajat seutuvin, yliastuttuja, pitkälle venytettyjä. Mihin loppui mahti pienoinen. Mitä ei koskaan ollutkaan?

Ollaan ”otettu”, pahimmin ”pyydetty”. Jotain mitä ollaan fuskattu pidemmän aikaan. Samalla taitokset ovat tehneet työtänsä. Muttei se toistu enempää, hetken vain. Sitten se on loppu.

Olet valinnut sanasi. Osaatko kontrolloida? Pikemminkin käyskennellä, kokeilla jotain uutta. Mutta milloin, ja vain milloin... Piikki lihassain alkoi tehdä tuttavuutta? Pahan tehdessä tekojansa? Paskaset vitut sille.

Milloin ”paha” Olikaan olemassa?

TAI!

Milloin ”hyvä” joutui muistelemaan.

Kumpaakaan ei siis ole olemassa. Mennään sillä. Mitkä taasen olikaan kilpasilla, etusijalla. No Man’s Land Suljettuna, oikeastaan... tuhottuna, pala palalta. Ja uudelleen rakennettuna.

Kuka.

Huom!

Kuka

Kerkesi ottaa vielä vallan allensa? Ei siitä taistella, tai sodita. Ihme kyllä.

Ollessaan vain, riidanhaluisia eläimiä sisimmissäin.

Pilkkaajat, jos jotkin. Sen hyvin, varsin hyvin tietävät. Mitä vikkelämpi, sen surkeampi. Mitä puheliaampi, sen pahempi. Älkööt kaatuko omiin konflikteihin siis.

Tie on surkea. Jos sitä enää, edes on ollutkaan. Mielikuvituksellisia kyllä. Ja. Valmiiksi tarvotut. Heikkoudet eivät ole pysyvää perustaa, tahi, ollenkaan. Joten jätetään se rakentamatta. Ja avot! Uusi maailma, uusin ihmettelyin. kangistuuko jo vanhat kaavat?

Aika ajattomuus paradoksit. Ai että rakastan teitä.

Aina vääriin aikoihin, Väärässä dimensionaalissa, toisessa ulottuvuudessa. On peilit kääntyneet vastaan, jo ennen, ajanlaskun alkamista. Tanssahdellaan, kahden välin limboa. Eikä kumpaakaan oikein tiet riitä. tahi niihin kuulukaan.

Oikeastaan, ei koskaan. Kiitokset siitä. Sinne minne ne meneekin. Ota sitä kukaan vastaan. Eikä sekään kenellekään kuulunutkaan.

Siitä irti pääsemiseen, ei tarvitakaan mitään, sen erikoisempaa. Mentaalinen puoli pitää kyllä paikkansa. Mutta millaisilla jäljillä, se tehtiinkään. On maksu olevinaan isompi kuin kuvitellaan. Ja kumpikin osapuoli pysyy tyytyväisinä.

Kaikkien tiedonsiirtojen, hämärän kultaisilla rajamailla. Ollaan myös todella pahasti informoitu väärin. Se korjaantukoon. Ja kohdistakaas, oikeaan suuntaan. Tämä pieni välähdys, joka pysyy kaukana älystä.¨

Mielen tapaamiset, ovat sitten toisenlaista sorttia. Ken uskoo, tietää uskoneensa. Pysyykö jammailut samanlaisina, kun toiset pyrkivät jo edelle. Isoimmin harppauksin, kuin edes kehtaat kuvitella.

Suunnannäyttäjät viittovat pitkin labyrinttejä suunnattomia kaikkine herkkuineen. Ei suunnan etsinnästä tule loppua.

Silti, ja vain silti. Tuntuu pikemminkin. Että kaikki ovat jääneet kiinni johonkin. mitä ei enää ymmärretä. Ilkeämielisyyttä nyt harvemmin, on millään voitu kieltää. Mahtia koetellaan, lähes vasamatason lujituksella. Lujatahtoisiin vartijoihin törmäätte kyllä.

Mieli saattaa vain, tehdä pienen pienen kepposen. Ja tajuillaan ollaan. Voitto tai tappio. Samantekevää... Mikä olikaan palkinto siitä hyvästä. Vain palanen informaatiota. Mutta mistä, että keneltä.

Taajuudesta ei sitten ole tietoakaan, mitään sanomattomasta paskasta. Aina pieniin kultahippusiin. Siinä onkin miettimistä, että mitäs sitten. Kyllästymiseen saakka tietenkin. Odotetaan lisää. Saavuttamatonta toteutuvana. Milloin se tapahtuukaan.

Maailmat sen tietävät. Tulitusten tullessa, jokaisen nurkan takaa. Lähestulkoon jokaisesta suunnasta. On kirjoiluja siinä samassa. Tavalla tai toisella. Luultua valonnopeutta myöhemmin. on maisemia tullut vastaan, jos jo jonkin sorttista.

Mieleltään liikkumattomassa tilassa. Tosiaskeleet uupuvat, vallan haihtuvat. Ilmaisemisesta puhumattakaan. Vuorten nousujen jälkeen, ovat monet jääneet matkasta. Ties minne karanneet. Väkilukujen tihentyessä, ja tihentyessä

Kaappaukset tekevät kaiken selväksi, missä uusia raitoja paistatellaan. Onko edes hampaita mitä teroittaa? Saatika kynsiä. Terävän kielen perusteella, täysin mädäntyneenä.

Pyhänhäväistys kanneltaan soittakoon. Siitäkin muutamat kielet aivan liian tiukalla, sittemmin poikki menneet. Piiloissaan hyppivät pienet pelkurit kaiken keskellä. Kuka silloin Suutaan soittelikaan.

Sittemmin myös hiljennytään, jos jostain mitä kummallisimmista syistä. Ohjaksien ollessa hukassa, ja ammutaan päämäärättömästi lähes minne sattuu. Pieni pilkahdus riittää, ja monet ovat meinanneet paskoa housuihinsa.

Mitä silloin tapahtuikaan, kun kaikki piiloutuvat yhden taakse? Eikä vastauksia kuulu. kasvottomat tietävät minne menevät, tai! Minne ovat joutumassa. Uudenlainen tietämättömyys teki tulonsa.

Millä pitäisi saada, aina vain lisää äänettömiä ajattelijoita. Kuten säännöissä puretuissa. Tuskin tunnetaan enää sanaakaan. Pienestä määrästä kunnioitusta, toisia kohtaan.

Mitähän tulevaisuus silloin tuo eteensä. Vai yrittääkö edes... Sen sileän tien puolesta. Mitä tutkitaan, ja piilotellaan. Loppuu kaikki aikanaan, väitetysti. Ellei loppu ole jo pamahtanut läpikuultavasti. Poltettu loppuun.

Ketkä silloin ovat kiinni jääneet, omasta kusipäisyydestään. Jolloin omattunnot pienoiset, on heivattu menemään moraalittomina. Oletko silloin oman itsesi olkapää, joka suoltaa vain siansaksaa. Hitusen kateudesta, hitusen mustasukkaisuudesta. Katkeransuloisella purkalla maustetulla paskalla. Puhtaalla järjettömyydellä iskostettuna. Pelotellen muita. Mutta onnistuuko?

Jotta mielikuvitukseen sisältyvät, pysyisivät turpa kiinni. Mutta valitettavaa. Maailmojen ollessa sekaisin. moniko asia on totta, moniko tarua. Loivaa herjaa heitellään, ja katsellaan lopputulosta. Siihen pisteeseen alkoi usko hiipua. Eikä kukaan viitsi perääntyä, ja ovatkin olemassa.

Pyöräytettiin mahdoton todeksi, mitä ovat alun perin väittäneet. Loppujen lopuksi. Sillä tee kukaan niin mitään. Ja sohitaan pelkkää, olkoon sanaa edestakaisin. Kunnes lopulta, hyppäävät takaisin varjoihin katoamaan. piileskelemään. Lopun elämäänsä.

Miettien uskaltaako kohta, millään tavalla näyttäytyä. Hiljaisuuden puhuessa, kenen suunvuoro on seuraava. hymyt totaalisesti menetettyinä. läpikuultavasti kolahdellen. on kiemurat perässä seuraavia, eleet tekevät sanansa, ovelaakin nurjemman käänteen.

Vastaan taistelut syököön voimia, matkijat kyllä katuvat, etteikö paikoillaan malta istua. Aivan pakko liikkua, paikoilleen ei voi jäädä. edes käsiin nojailujen aikana. Paljastaen itsensä.

Käytetään heikkoutta hyväkseen. Niin olkoon. Ovat monet myös puhuneet itsensä täysin umpeen, nättiin solmuiseen. Toivoen vain ettei kukaan muistaisi omaa, pientä neropattia, joka myös pulassa on.

Eikä toisia, tosiaankaan kiinnosta. Oliko hyvä, oliko paha. Pienet yliampumiset näyttävät tuloksensa. Mutta mistä puhuttiinkaan. Tosi vai epätosi tiedonisku. Kumpi olet?

Kumpi vieköön voiton. Vai oletko ollut yhtään varma, kenen kanssa olet jutustellut. Kaikkien ovien oltuaan auki, on seuraan eksynyt ties kuka. Ikuisuuksien jälkeen käytyjen keskusteluiden aikana. Mikä olikaan kuka, ja mihin edes menossa.

Kuka panttaa juuri tällä hetkellä enemmän inhimillisyyttä?

Kostot saattavat olla suloisia, muttei se mitään sisällytä. Kuin pahan olon purkauksia. Kenellä olikaan lupa, kenellä ei? Leikit silti leikkeinä, hemmetin isolla hiekkalaatikolla. Mitä ei voi kuvain sanoilla. Rajattomuuden pyrkiessä supistumaan.

Uudelleen asetetuille muoteille. Mutta mutta mutta! Kenen säännöillä. Silti ohjaksia revitään. ja jokainen, aivan siis jokainen. Haluaa maistaa kuninkaan paikkaa. Sekä livetä nopeasti tiehensä. Mihin asteikoille jäät.

Pikimmiten eksyneet löytäjät kyllä tajuavat paikkansa.

Yllättävän tyyntä, näin myrskyn keskellä. Jopa seura kuin seura teki tulonsa, näin kevään alla. Siitä sitten vain lutviutumaan valtaväestön kanssa. Ei ihan niin käsikkäin. Ainoastaan, tiedä kenelle juttelet, tai varmuus seurasta. Jotka vierailevat kaiken aikaa.

Säädöksin epäilyttävin kuljeskellaan mutakuoppia pitkin. Lähes ties minne. Riittämättömyyksiin asti mentäessä. Odotus kuulemma palkitaan. Mutta taasen lisättynä, millä?`

Kenties uudelleen asetetuilla säännöillä? Kenties täysin uusilla kasvoilla? Kenties uudelleen päällystetyllä tiellä?

Typeryyden valssiessa tahtejaan, sinuutensa ollessa muualla. Lentävät kuosaleet tekevät tuhoavaa tehtäväänsä. ja jostain ymmärrettävästä syystä. He ovat pinttyneet tapoihinsa. Kuollakseen pois...

Silmäilyt silmäilyinä. kudosten haparoivien, vaurioituneiden. Uutta etsimässä, ties sitten missä. Labyrinttien vanhojen jälkeen. Ilmaa raikasta haistellaan kyllä. Vanhat punonnat ovat olleet selviä. Mutta silti! Uusia tulee vain, yhä edelleen enemmän.

Setelien haihtuvien, matkat ovat lyhyempiä. Vaikka pallot pussiin pussitettaisiin. Tähtää suoraan, ja toivo parasta.

Kapinoiden aikana. Valtojen vaihtuvien. suuremmin puhuttujen jälkeenkin. Ollaan sekavissa tunnelmissa. Kirkkain mielin. Kilpailuhenki on ”tasokasta”, ilman luokitteluja.

Tehdään sitä toisaalla. Ollaan täällä ilman. Kuiskailut kuumina käyvät. Mitä tapahtuukaan seuraavaksi. Lähetettyä sanomaa ilmasta revitään, omiin pienoisiin suunnitelmiin piilotettuina. Sattuman varaan kaadutaan, ja siinä pinttyynytään. Viimeiseen asti kärkkäänytään.

Pyörivät muutakin, kuin silmät päässä. Ettei vain.. Haiku muualta kupsahda niskoissa, olemattomiin katoavaisia. Pelit kuitenkin peleinä. Älkööt sekoittako kaikkea keskenään. Kuten myrkkypilvien jälkeen. Tahti on pysynyt lujana. Pelkkänä kävelynä.

Saastunutta smogia keräillään parempaan talteen. Mitäpä sillä tekisi. Heittäen matkoihinsa senkin. Seesteisyyden kuiskaillessa kaikkialla, nautitaan hetken rauhasta.

Huutajan huutaessa käskyjään. moneltako korvat kääntyilevät kohti kuulemaansa. Korvamadotkin väistyvät silloin tieltä. Hoilailemaan täysin muita. Tanssifiilisten ollessa nollilla, jalkaa silti tampataan. Turvapaikkoja etsiessä.¨

Olohuoneiden taustalla, voidaan muutakin istuttaa. pökerryksissä, voimien mittelöitä arvellaan. Takauksen mukana, takaisin pyrintä. Teki uloimman tuhonsa toisille. Ketkä siis suunnittelevat, ketkä siis tekevät.

Saamattomat paskiaiset, pelkkiä turhauksia. Sirkustaiteilijatkin pelkäävät korkeita paikkoja. Perheessä suuressa, että omituisessa. Tirehtöörin heiluttelemassa ruoskaansa. Ja tietenkin ketkä, saavat raipan iskut selkäänsä.

Silmien, suiden ollessa täynnä toisten paskan jauhantaa. Haamujenkin kalkattaessa näkyjään. Silmäilyt siis silmäilyinä. Eipä siinä muuta, nähtynä läpi kaikesta. Säkenöitynyttä paskaa jauhetaan, yhä vain pienemmäksi ja pienemmäksi. Kun valmiiksi tahriintunutta tikuilla tökitään.

Ansat lauenneet kapinoivat. Sanasia siellä, sanasia täällä. Voimakkaita vasamia heitellään. Joita sittemmin, jokainen koittaa väistellä. Vaikka osumia olisi tarkoitus ottaa. Ketkä ovat heittäneet, ovat sen hyvin tehneet. Eikä tuhon hiventäkään tapahtunut. Pientä lisää! Valmiin sekasorron selvittämiseen.

Pommit aina vain syvemmälle kaivettuina. Katkeruus katkeruutena. Toimintatavat ovat selkeitä. Keksisivät jotain uutta, vanhan nauhan toistolle. Missä ei ole mitään järkeä. Lähes pakkomielteisen oireiden kanssa tanssivat, tahi pyörivät.

Sukkasuus sukkasuutena, monelta eri kantilta jopa tarkasteltuna. On se hyvin sairaalloista käyttäytymistä, tai läpiajattelua. Olepa silloin oma itsesi. Vittuilut vittuiluina, mihin vain katosikaan tämä pieni kuuluisa raja, kun käämit on poltettu loppuun. Kameleiden selät narisevat liitoksistaan.

Oikeastaan.. Ovat jo, pahemman laatuisesti. Sekasorto silloin kasvakoon, täysin uusiin mittoihinsa. Missä kukaan! Tai rohkeat menköön, ja koppia ottakoon. Pelko on toisarvoista. Tiedon lisätessä vain sitä itseään.

Mihin suuntaan silloin, ja vain silloin! Ollaan menossa?

Valojen sammuessa yksi kerrallaan. Ei hissit kolahda ylimpiin kerroksiin. Jäätiin jos nyt, tai jäivät kerroksella pois, missä ei ole kenellekään yhtään mitään. Vikkelät pikku perkeleetkin tähtäimien alle joutuvat, loppujen lopuksi. Ymmärtävät sen, kyllä todella hyvin aikanaan. Kun aika on oikea. Ei hetkeäkään aikaisemmin, hetkeäkään myöhemmin.

Jokereiden vain nauraessa, täydelle päättämättömyydelle. Ketkä myös! Ovat kontrollia vetäneet, ja käskynsä antaneet. Vääryyttään, pelkästään omaa vääryyttään. Sanansa silloin valinneet, joka on myös sanomattakin selvää.

On yksi ainoa, joka ei kehtaa nauraa. Ja syystä että? Eikä kukaan, niin kukaan, hymyile takaisin. Miten käy, jos vastaat takaisin? Mitä eniten pelkäät, vaai, Kenties jotain muuta. Muttei tietenkään kenenkään nimiin mitään hyvää.

Vain hetki, ja se on pilattu. Ketkä piiloutuivat, tekivät sen hyvin edelleenkin. Vallan himoissa kieroutuvat ainoastaan. Ei siinä muuta tapahdu, kaiken kansan keskellä. Jotka ovat hiljentyneet. Ovat myös hyvin hiljaa tulevaisuudessakin.

Koston kiemurat vain odottavat ilmassa. Kuka niitä lähettääkään, toimii oman nimensä alaisuudessa. Häilyvä raja sekin. Ennemminkin oman oikeuden tuottamista. Sallittua sekin, pienissä määrin. Ettei vain pissa nousisi vahingossakaan päähän saakka.

Uudet tulokkaatkin varovat, koska heti koitetaan uutta liata. Mikä silloin on puraissut? Ilman selittelyn tarpeita. Pelkällä inholla ja halulla, päästä vapaaksi kävelemään. Mahdoton muuttuuko mahdolliseksi?

sitäkään koskaan tiedä. Ilman turhia toiveita. Haaveilut silti haaveiluina. Unohdetut, unohtuneina. Rauhalle kuitenkaan ei, sijaa anneta pätkääkään. Palaista punaista lankaa.

On silloin odottavan aika pisimmillään. Vuosituhat, tai parikin. Ei se riitä, tekemään ihmeitä. mitä monet toivovat. Ei tunteiluille silloin sijaa jää. Rauha vain heille, jotka ovat sen jo saaneet.

Älkööt koskaan ampuko pianistia.

Mutta aina löytyi pari, jotka valtoimenaan pähkäilevät. täysin omilla säännöksillä, kostoaan janoten. Himot erilaiset heitä ohjaavat, ettäs sitten. Miten heidät pysäyttäisi. Jos mahdoton, on jo tapahtunut. Kaikkien silmien edessä.

Valitettavasti, oman luokan pohjasakkaa silti. Ja kielletään monet seikat. Kun rodut eivät pysty, tai tule. Koskaan toimeen keskenään. Pienikin valonpilkahdus kaikkialla, pienestä ajatuksesta. Ja suuret eleet ammutaan alas. Palanen sieltä, palanen tuolta.

Vain yksi on ylitse muiden, ja sitä ohjataan jo muualta. Jääköön se koskemattomaksi. Valta on silti enemmistöllä. Oikeassa suhteessa todennäköisyyksiin. Omat pelot jokaisella.

Silmillä kuolemisen kera.

Ja uusia rullia vaihdetaankin alle, sivunkäännöksien aikana. Taivastuksien nimiinkin, puheensorinat ottavat ja vaihtuvat. Virkistyksien puitteissa. Tulee sopimattomia sopimuksia, pienin lupauksin tehtyä. Mitä hekin eteen tuovat , ovat silloin tullakseen.

Mitä iloisin mielin, kauanko aikaa silloin säilötään. Pienen pieniin palasiin. sitoutuneena käytön mahdollisuuksiin. Aikaansaamattomina kelaa yhä vetävät perässä, painavaa sikaa säkissä. Mistä jaellaan lähes kaikille, silkkaa tuoreutta.

Näkymättöminä siis suutututtaa, kenties vähän liikaakin. mutta tarkalleen mikä? Kun kukaan ei halua, tai sano. Omaa tuskaansa ilmi, juuri silloin, kuin se olisi suotavaa. Ja ai että veistä, silloin haavoissa käännellään.

Yrityksistä huolimatta, valitettavan monet.. Eivät pyriydy niille ajotetuille teille. Mitkä on heille suotu. Ja uusi eksynyt on hukassa, täysin kaikesta. Unelmait täysin sirpaleina. Loistaen oikeastaan, pelkällä olemattomuudellaan.

Haaveita, toiveita kyllä on, jokaisen sorttista. Muttei yhtään paikallaan pysyvää. Seuraapa silloin oikeaa perässä. Eikä ole yhtä, tai montaa, on vain. Pelkkiä kysymysmerkkejä, sekä hakuammuntaa.

Kokeillaan kaikenlaista, mikä toimisikaan. Kun jokaiseen on vastaus myöskin. Miksi sohit ympäriinsä. Kun voi suoraan heittää kohti välttelevää. Kompromissien puhuessa puolestaan. Onko valinnanvaraa?

Kahdeksankertoimisen tutkan alaisuudessa, mitkä puhuvat puolestaan. Kaiken jättämisen miettimisen alla. Paikoilleenkin olisi voinut pysähtyä, paljon, paljon, paljon aikaisemmin. Isoilta harmeilta, ei myöskään olla säästytty.

Yhteyksin katkeilevin, ja katkotuin. ollaan pilkot pilkottu. Tarkkailijoiden tarkkaillessa, hyvinkin tarkasti. Voittoa ei koskaan tavoita,  ellei tee kovasti työtä sen eteen.

Ettei, ettei.. Se joka työskentelee. Käyttäisi vain omaa ääntään, ilman tarpeellista piiloutumisen tarvetta. Turvat täynnä lisää kysymyksiä.  Hampaattomia sellaisia, ja täysin mauttomia.  pienine lisukkeineen. Vaarattomiksi sellaiset tehdään, pienin avunannoin.  Ilkeämielisyydelle ei nähtävämmin enää taida loppua, kovin helpolla löytyä. Yrittävät toiset sitten loppuun asti. Sanasiaan valikoida.

Löyhällä mielikuvituksella. väenpaljous tukkii omat tuonelansa. Samalla, kun hiljaisuuteenkin tottuu kaikessa rauhassa. Tiedostavuutta lisätään kyllä, mitä omituisin keinoin. Jopa toisten kustannuksella.

Mutta milläpä väliä, kun tieto lisää tuskaa. Koskemattomaksi ovat monet mitalit jääneet, mitä ei edes tarvita. Turhat kuvittelut myös sikseen. Ja välttämättä jotain uuttakin voisi välillä tiedostaa. Kaukaa silti haetaan, eikä tiedetä seurauksia mahtavia.

Ole varma mitä ojennat. Varma minne jalkasi laitat. Varma paikasta, mihin päätät istahtaa, tai makuullesi heitättää. Paikkoja monta mitä, ei ihan niin jaella, ansaita, tai anasteta.

On paikka paikoin kunnon miettiminen hyvästä. Turhan epäilyn sijasta, Paikoillaan pörrääminenkin. pistää epäilyttämään.. Miksei tuolille istuminen olekaan niin helppoa, kuin sen voisi kuvitella.

Tarinoita kyllä kerrotaan, mutta minkälaisia. Ja mistä suunnasta. Varsinki he, jotka näyttäytyvät sellaisina. Minä ei pitäisi. He tietävät, jotka niillä napeilla pelaavat. sekä unohtamatta pöllittyjä eleitä. Millä vain lapset pelaavat. Ja milloin ryhti puhuukaan puolestaan.

Jopa oikein työkaluin, ovet erilaiset avautuvat. Jopa ilman turhaa säätämistä. Jopa ilman fyysisiä lakeja. Ja jopa ilman käsiä. Pölmistyneiltä ilmeiltä, ei niin ikään vältytä.

Säästeliäs armeliaisuuskin saa täysin uudet merkitykset. Enemmänkin, sellaisia ei tunneta. Näillä maan penkereillä. Vaihdoksia on tapahtunut, suurissa erilaisissa ympyröissä. Väitetään mitä väitetään, ja häivytään sivummalle seuraamaan.

Tiedä niistäkään mitä ovat. Kenties vain matkivat, toinen toisiaan. Kuten apinat konsonaan. Jopa suolat kaadetaan päälle. Ei niin minkäänlaista yritystä mihinkään suuntaan. Ja siinä pitäytyvät.

Ettei vain.. Keinot erilaiset olisi kesken loppuneet. Aivottomat tietävät! Keinosta katalimman. Ja taas karkaa!

Ohi ammutaan laukauksia, mistä ei tiedetä mitään. Jotain on silti oleva. Olemattomuuden edetessä, täysin järjen vastaisesti. Ja uskottava pientä määrää. Täysin umpioutoja. Epämääräistä hulluutta. Joka asustaa kaikkien sisällä. Eikä puhuta hullusta luovuudesta, vain pelkkä ”hullu”.

Sanakin täysin merkityksetön. Kuvittelut silti kuvitteluina! Kukin uskokoon, mitä uskoo. Mutta!! Kenen puheita silloin?

Kellojen lyödessä tasatahtia. Ties mitä kellonaikaa hyvänsä. Jäätynyt kyllä sulaa kevään mukana. Muttei koskaan entiselleen, miten se koskaan olikaan. Ja kesä kuivaa minkä kasteleekin.

Turhista yrityksistä huolimatta. Kaiken tarjottavatkin jätetään vastaan ottamatta. Kaukaa haetun aikanakin. Pyöräyttää todellisuuksien kanavia auki. Kuivunein silmin, kuivunein mielin. Valon pilkahduksen kadotessa täysin omille teillensä, painavien tajuamisten aikana. Tuhti määrä asiaa kyllä lamauttaa, ihan kenet vain.

Aina vain enemmän ja enemmän poissa muitten tieltä. Siitä ei yli, tai ali pääsekään. Ansoista pahimman kohdatessasi. Nerokkuuden täytyy olla, täysin omaa luokkaansa. Kun pilvisyyden kanssa kirkkaimmilleenkin. On vain sakeaa estettä.

On hyväintoteet menettäneet, täysin kokonaan mahtinsa. Urbaaniksi legendaksi sellainen, silloin jääköön. Jokaisen oma suunnitelma. Mikä pitää jokaisella olla. Manalaisen sulo kolkka, on päätä repivää huutoa.

Aikasi paikallaan juoksemisen jälkeen, törmäätkin Atlantiksen, kultaiseen kaupunkiin. Miten suhtautuisit ajatukseen? Kaiken epäpuhtauden pitäisi olla kadonnut sekunneiksi pois.

Heti saatuasi ensimmäiseen, uniseen kysymykseesi herääjän. Mitä teet ensimmäisen taka-askeleesi aikana, vastataksesi takaisin? Tajunta ei herkimmillään kerkeä pysyä perässä. Kalkattavat suut takovat terästä tasaisinta tahtia. Verenmaku suussa.

Koska veitsien vääntelyssäkin, on täysin omat suuntansa. Turhamaisen pyörittelyn rinnalla. Lokitkin matkaavat satoja virtoja pitkin, keskelle merta kuolemaan. Kun kerrankin voi tajuta, kahden erilaisen yhdistelmän kaavan. Pienen pieneen viisasten kiveen. Palalla tietoisen jyvää, suurta juurta.