Lakaten toistamasta itseään. Oli ne ruusujen peitossa, tai hiilillä päällystettyjä. Hiekotettuja, tai asfaltoituja. Muunneltuja totuuksia kaupankäynneillä. Tehden lähes mahdottomasta, lähes mahdollista. Hämärien hämähäkkien hyppyjä välttäessä. Seiniä lattioilla, tai kärpäsenä katossa olemista.

Voimia syövää ainaista kiipeilyä. Alas hyppääminenkään ei paljoa houkuttele. Jalkojen vaatiessa lepoaan, selkäkin alkoi oikuttelemaan pahimmalla hetkellä.

Tikapuita… tikapuitten jälkeen.

Hetkien pysyessä sekunneissa, hyvin madaltuneilla kiertokuluilla. Lisättynä korvamatojen rallatusta. Ripulikin saattaa yllättää kesken kynän teroittamisen.

Kuka uskalsi leikkiä ja milläkin. Röyhkeyden raja ylitettynä yhä uudelleen.. ja perkele uudelleen.. Pysäkkejäkin ohitettu ties monta. Tulee se loppukin onneksi joskus, tuskin suunnitellusti.

Damokles:kin rupesi vaivaantumaan kesken istumisen, tukka tulessa paahtoaa. Vaistojen vaihtaessa suuntaansa, paikallaan vaihtumisten aikana.

Vedetään pitkää hihnalenkkiä kaulan ympärillä, uneksien tulevasta. Fiilistellen menevää. ..ilo.. ..onni.. ..suru.. ..menneenä pahasti sekaisin..

Terävöityykö tyhjän päällä tasapainoilu, vaakakuppien heittelehtiessä. Kumman puolen kaltevoituu?

Muttei vallan unohduta! Hypätään riemuissaan esiin. Pidetään isompaa älämölöä, ja jätetään vappuun ne, mitä milloinkin päälle laitetaan. Onhan vanhan juhlan ideakin tuttu. Auringonkin lämmittäessä! Loppujen lopuksi.

Astiatkin täynnä naposteltavaa, syökää olkaa hyvä. Kenen astia jää tyhjäksi?

On virtoja pitkin hyvä lillua, airojen sattumoisin jäädessä laiturille odottamaan hakijaansa. Moottorikin otti ja päätti tipahtaa juuri ensimmäisellä nykäisyllä omille teillensä pohjamutiin pyörimään. Mitäpä suurimmaksi onneksi! On tulppa vielä paikoillaan. Joka pitää juuri sen verran, ettei äyskäröidä tarvitse kuin vähän väliä valskattua vettä

Pystytkö näkemään jokaisen ilmansuunnan suoraan katsomalla?

Kuka halusikaan ohjata lipuvaa laivaa, myrskyaallokkojen lyödessä kylkiä metrisillä aalloillaan. Ankarasti säälimättä ketään, tuulikaan anna sen enempää rauhaa ilmalaivoille. Kurssien pysytellessä, sähköjen katkeillessa. Mennään sokeana näppituntuman varassa.

Tavalliseen tapaan tulee hienojakaumat kohti silmien siteitä. Kiire kalvaamatonki, miettii seuraajiensa ihmettelyn pohjaa.

Toivotetaan suuresti onnea ohjaajille, ei siinä muuta kummempaa. Ruoreja ei enään niin helpolla käännetäkkään, sen suuntaan mikä on kannattavin.

Uudelleen ja uudelleen, jalan nostatus muuttuu vaikeammaksi. Ja muuttuukin jo hiissaukseksi.

Pelko jääköön puheen tasolle, nollataan päät heti kun tyyntyy. Nimittäin!.. Ruumat ovat täynnä rommia odottamassa juojiaan! Ehtivätpä silti kypsyä, ennen pöytiin tarjoiluja.

Kumpaa tekisi mieluummin, perässä pysymisen ollessa vaikeampi?

Odottavan aika on pitkä tunnetusti, kuten leivänpaahtimen kanssa. Odotetaan välillä… Vaihtelun virkistämiseksi odottamatonta.

Vanhan toistokin turruutta, niin pitääkin. Mihin katosi suora linja, palaisella punaista lankaa?

Solmuihin tulee muutama lenkki lisää harjoiteltua, pahimman tylsyyden kanssa. Muttei mitään varmaa tietoakaan pitävyydestä. Kaadutaan minne kaadutaan.

Asetettuja miinoja mitä pitkin kävellä, vältellen katseita. Mitkä johdatellaan tuonpuoleiseen.. Kaksittain hajonneen ytimen vuoksi. Uuden jatkuvuuden kanssa.

Ladataan rulettiin varalta puoliautomaattinen hollille, Syaniidikapseli kielen alle parilla hassulla tippaa elämäniloa kielen päälle.

Oljenkorsia yksi tallessa voidaan ääneen huudahtaa! Norsunpaukkuannokset menettävät tehoaan päivä päivältä, kuukausien muuttuessa. Pitämällä samaa tunnetta yllä, pikkusen pitemmältä aikaa. Milloin… Huom.. milloin! törmäävät tuhat vuotiseen puuhun.

Äläkä sekoita kolmatta ellet tiedä toista. Ensimmäisen uupuminen unohtaa neljännen, toinen takaa varman kohteen vip aitiosta, suoralle näkymälle tuhatkunnan silmän edessä. Viidennen kumotessa jokaisen takana tulevan käänteiseksi.

Kiinni otetuin mahdollisuutta päätyä takaisin. Joista on tippunut kärryiltä sittemmin aikaa sitten. Turvaa tiedossa, kunhan vain osaa luottaa ympäristöön. Ties ketä tulee vastaan, ettei sitä tiedostakaan.

Suihkuaa.. suihkuaa… Toivoa ilmaan merkkinä tulevasta. Laskun ollessa hallittu, mitä nautinnollisin, täysin sadistista kieroutta sieltä, missä vipu väännetään alas. Pitkääkin pitempi minuutti tiedossa keinuskellen edestakaisin, nyt muutakaan ei voi tehdä. Ellei halua olla paikallaan.

Mikstuurien ollessa erilaisia, myöskin hajanaisia. Epätäydellisyyttä lukuun ottamatta lähes… jotain omanlaista…ko…

Hämäys ohi ja pitkällä vedolla eteenpäin!

Kerran yhdessä vaaditussa sukupolvessa, mitä ei voi jatkaa. On aina yhä uudelleen saavutettavissa, uusin asein vaadittavin. Pakkotoiston yhä lankatessa kenkiään. välit on täytettävissä vapaamielisesti, millä ikinä sitten keksiikin.

Kannattaa päästää pikimmiten irti, ettei polttaisi näppejään. Ja hupsis… Kaikki kääntyykin järjenvastaisesti, ilman mitään valtakunnan logiikkaa, tai kaikkea muuta vastaavaa ympäripyöreästi, tajutakseen että.. ..mitähän helvettiä…

Kuivuneisiin puroihin, kadonneisiin järviin. Hakeutumalla kenties menetelmillä täysillä uusilla, että tuntemattomilla. Lentävillä kuplilla, kylmillä tähdillä. Järjestykset astrologisilla järjestyksillä. Onko mannerlaatoilla aina sama tähdistö, tai missä kohdissa näky on eri?

Palaneen lihan hajua on vaikea päätellä mistä se on alkanut, että milloin se loppuu. Tilannetta nyt harvemmin helpottaa sekään, kyllästyneen tuntoaistin tehdessä tepposiaan. Piittaamattomuus sen sijaan onneksi antaa pienen oleellisen lisäajan. Deadlinen ollessa seuraava, mikä siirtää paikkaansa.

Vallanjakojen sekavuudessa, katsotaan aina alaspäin. Erehdy kerrankin vilkaisemaa ylös, ja vainoharhat on luotu. Kateutta muodossa kuin muodossa, hinta on aina sama. Jokaisella paikallaan istujalla, sekä kiiruhtajalla.

Löytyihän se vihdoinkin, luolan suulla odottelemassa. Tiedät sen varmaksi, suunnan silti ollessa sekava. Kuulet!! ..haistat.. ..maistat… ..jopa läsnöolon. Kehoa pitkin menevät kylmät väreet pitävät tunteen vallassa. Saa suosiolla kompassin nakata isolla kaarella, lähimpään hevon helvettiin.

Miten käy, ilman valtaa jaetulla?

Jalkojen omassa tahdissa esteet ovat monenlaisia. Virvatulien vain etsiessä kavereita, ketä kutsua. Päätökset ovat suotavia, mihin koukkuun asettua. varustautua kannattaa, myös pienellä määrällä vaihtovaatteita. pohjamutia myöten suonsilmät polvia kastelee. Ainoana vain, aina ei ole kaupatkaan avoinna. Muutenkin ovat pidemmän matkan päässä. Sekä märät vaatteet mieltä madaltavat. Silti! Se korventava tunne rintakehän pohjalta, yli käy kaiken vastaan tulevan.

Pylväiköt asennettu ihan miten sattuu ”näillä asenteilla”, paitsi ehkä hetken verran. Sortuvin tornin tavoin, valaistuneet tietävät ambiverttisten väliintulon kosketuksen. Antimaattisten kavioin kolahdellen, ei vietyä vietykkään.

Sisälmykset pahasti tukossa, tulessa! Vallan poissa olevat, puuttuneet, tuhoutuneet. Kestääkö keho erilaista ilmapiiriä, ahdistettuna, muokattuna. Muokkautuvaa olematonta. Silmien raajat menevät menojaan, kiire vei mukanaan. Turha kiirehtiä, käärittyjen sätkien tahdeissa.

Kuilujen risteyksistäkin saattaa löytää, monen monta mielenkiintoista otusta. Joita pysähtyy hetkeksi mielellään tuijottelemaan. Tietäisi edes mihin niistä monista silmistä kannattaisi katsoa. Uteliaan ollessa Utelias. Mikä sitä on kieltämään pientä kiusanhenkeä olkapään toisella puolen, joka sentään puhuu asioita niiden oikeilla nimillä.

Legopalikoilla leikkimisen voi jättää kokonaan pois ne, joille se on suotavaakin. Ollen pois sieltä, minne eivät kuulu, millään tunnetulla tavalla, tai keinolla. Pitäen mielessä sisältöä.. ollen tukipilarien varassa. Jotka ovat pahemman kerran, hyvinkin ilmavia.

Mennessä musiikin avustamalla, matkojen tekoja uusia. Kärryillä erilaisilla. Varokaa katoamasta! Kyyti on mitä armottomin, uskon ollessa koetuksella.

Valoisaa nyt luolastoissa harvemmin on. Ja rupeaakin epäilemään paljon, ja vähän kaikkea. Ihan vain kaiken varalta. Sähköjen puuttuminen muuttaa tiloista ahtaat. Niin.. lämmityslaitteidenkin ainoa mahdollinen asento jää, perkeleellisen kylmäksi.

Tulosten yhteenlaskettua summaa. Välistä vedätetään sitten niin MAAN perkeleesti. Ettei monikaan tarkalleen tiedä. Kääntyy ne ovetkin mukana, vallan kahvaimen kera. Tosi vai ei? Faktat puuttuvat, siitä uupuvat. Mihin ei voi vastata, kuin kunnes. He jotka jo valitsivat puolensa, saattavat joutua mukaan, hyvin sekalaiseen joukkoon. Ilman todennäköisyyttä, valmiiksi mitätöityihin.

Ja Kas kummaa… Askeliin tullessa oikein näpäkkää lisäpotkua. Vauhtia varpaisiin, ja siitä sen enempää. Pointtien ollessa seuraavanlainen. Tutun melodian kaiku kimposi, monen monituisen mutkan umpikujasta. Jammailla saa tottakai mukana! Välttäkää sitten viimeiseen asti.. Pidätä vaikka hengitystä hetki!! Ettei vahingossakaan tulisi käveltyä sinne.

On sitten mielikuvituksen tepposia, tai hyvin omituista ymmärtämistä. Suunnassa minne päin on menossa. Mielenseikkailut sikseen, törmäilyjä on tuleva vastaan. Lähellä hyvä, kaukana paha. Uskaltaako edes moikata. Hekin! Jotka jo kuvittelevat liikoja, saattavat olla pahemmin myöskin.. suuresti kusessa.

Varoitusten ollessa varoituksia. Kahvit tarjoillaan sitten myöhemmin, ehkä jopa keksikin.

Kissakin uteliaisuuttaan peittelee. Ainakin sen yhdeksän kertaa. Tullen takaisin, kadoten uudestaan. Edestakaista matkaansa takaisin..”

Kotkankin laskeutuessa tuulettamaan pölyttyneitä siipiään tuhkasta. Missä ne poltettiinkaan. Niin ei, ei sitä tiedetä vieläkään. Vuodatettiinko turhaan hukkaan hyvää sydänverta? Ellei vihreitä homehtuneita laikkuja lasketa.. Tai joku on miljoonannen kerran erehtynyt henkilöstä, miten toimia.

Tuhtia tarkastelua, missä ei ole mitään järkeä. Puolittain askel välillä heijailee edestakaista rauhaansa. Vähillä varoilla on hyvä koittaa edes tupakkia ostaa!

”Tik… Tak… Kello käy… …kello käy… ..kello käy..”

Kantamuksetkin vetoavat ympärillä, hälinät kaikkoavat. Dionysios:ta puhumattakaan, annokset ovat selviä. Kolmikantainen salaperäisyys inhottaa monet seikat. Minne tahdonmukaisuus kehittyy, jos pääidea on tuhoisuus? identitetti, kaikki… aivan kaikki katoaa.. Mikä olet?

Mitäpä ei pienet perhoset, siipiensä huminalla peittäisi. Matalan huminan, syväresonanssi rentoutuksessa. Pikemminkin suora töytäisy keskimmäiseen pisteeseen.

Kirkkaat silmät puhuvien patsaiden katseissa. Menevät siellä, missä ovatkin. Turha koittaa väännellä, ei sillä tee tulosta. Keskiarvojen toisilta nähden, voidaan vilkuilla olkien yli. Esiintyminen tulee väkisinkin kohti, pois ruuduista pomppimista. Tupakkeja kaivaessa, voi miettiä tupakin käärimistä.

Hyvää yritystä, ja jätetään se sellaiseksi. Laudalle kävely nyt harvemmin ketään houkuttelee. Eikä mikään vastaan tuleva, mikä omistaa monet pitkät, sekä aivan liian terävän näköiset hampaat. Päättymättömiä hetkiä heitellään pyyhkeenä kehään parhaimman mukaan.

Tavat opitut, ketkä rattaita vaihtelevat. Ovat sen tehneet, keitä siis ovat? Varovaisuus on hyve.. liika on silti liikaa.

Kahden hyvän yhdistelmä, ei välttämättä tarkoita aina parempaa. Yleisimmät päällimmäiset, ääripäätunteet. Joihin jokainen voi samaistua, jos ei… Puhukoon valehtelija sanoillaan.

Kenen puolelta pyyhe sitten heitettiinkään. Ihmettelee sitä jo kertojakin. Kun on tiukkaa settiä tiedossa diktaattorien ilmeissä. Kellojenkin lyödessä erän päättyneeksi, aikoja sitten.

Sanattomilla sopimuksilla, mistä allekirjoitus on jäänyt pois. Muoto kuin muoto tekee tehtäväänsä. Miten pihalle sitä pääseekään. Harhautuksia muilla, miten kokeillaan todennäköisyyksiä. Millä sitten kaappailla ilmassa leijuvaa, hyötysuhteena käyttöön

Malttamattomuus on todistettavasti nähtävä, milloin tajusivatkaan jääneensä kiinni! Eikä yleisön riemunhuudoista tullut loppua, millään tunnetuilla keinoilla. Mitkä ovat olleet ennen, enemmän kuin toimivia.

Unohtuneena, ja toisilta muistuttaen. Mikä mikäkin on, mutta! Kuka kertoo oikean totuuden, tai! Miten sen todistaisi.

Paskaa liikkeelle, ja luukut kiinni. Katsellaan monelleko alkaa riittämään. Nilkat vuorautuneena toisten paskaa myöten kuraan. Eikä ole tullut huomatakseen… Kuinka monta neroa on perhana vie päässyt vahingossa syntymään. Keiden kanssa tekeekin enemmän, kuin mielellään tuttavuutta. Erehdyksen määrätietoisuuden ollessa tietenkin, täysin sitä omaa jääräpäistä luokkaansa. Onhan hyvien ideoitten perässä juoksentelukin, myöskin toinen tarinansa. Kun taas kohdataan tuhannetta kertaa.. ..hyvinkin mielellään.

Säästöjä, päästöjä. Uskojen oppiminen vie oman aikansa. Kypärät päässä soidaan, sotiemme tuotoksia. Rauhan tavoittaminen tuntuu ennemminkin.. loputtomalta juoksulta. Ennen kääntymistä suoralla tiellä, missä ei ole risteyksiä. Yrityksistä huolimatta. Valta on yhä edelleen sillä, joka sen tiedostaa.

Ylipääsemätön haahuiluhan näyttää, tuottavan vain hyvin paljon sitä itseään. Erilaisiin paikkoihinkin kävellessä, lukittujen ovien taakse jäädessä. On mitä parhaimpia hetkiä jäädä kelailemaan, mihin sitä taas pistikään tiirikointivälineensä talteen.

Juu… …kyllä.. …toisen takin taskuun vaikuttavat jääneen.. ..elikkäs.. ..elikkäs.. hiuspinnejä… ..ei ole.. ..sorkkarautakin valunut matkalta.. ..nooh.. ..ei sitten. Onneksi pienet päikkärit voi aina jäädä ottamaan!”

Elementellisessä taistoissa. Manuaaliset, automaattiset, ja paskat sellaisista.. Valot kun välkkyvät, rätisevät. Pienellä huollolla semmoiset vaihtuvat. On jo näkyvyyskin paremman puoleinen. Kaiken kestävää lokasuojaa ylläpitäessä.

Ainoana mitä se tarvitsee. Olkoon vain pieni hetki hiljaisuutta silmät kiinni, unien muodoissa. loistaen vihoviimeisen kerran. Valonkin laskeutuessa ylle, pienestä ikkunasta sisään. Hyödynnetään siis pieni valonsäilä niin pitkälle kuin mahdollista!

Rahat kerääntyvät aina takaisin, riippuen minne pesiytyivät. Korttejakin jaellaan. Lukeeko tekstiä, vai pelkkää kontekstia. Sormien naksutellessa pelkästään ilosta, ellei paremman puoleisesta. Mahtavasta ideasta, pahaseen harmitukseen.

Jämejä jaellaan jämistä, veren makusia jäljellä.. Liimantuneita, pinttyneitä kielen takaosaan, ettei sitä voi pois pyyhkiä. Pyyhitään mieluummin pölyjä, vapautetaan siepatut, kiinnipidetyt!

Teollinen on maailma, mitä pahimmilleen tarjotaan. Harmaiden aivosolunystyröiden polkassa!. Paljoa ole rytmillä enää väliä. Ota sitäkään vastaan kyllä, lie kukaan. Painottomuuden ollessa normaali, jalat maassa huitelua.

Likimain aapisen mukaan, a:n ja ö:n väliin menee muutama muukin kirjain. Mitäpä se opettaisi kuin kirjaimia, sanoja määrättyjä. Ennalta arvattuja, pitkälle pohdittuja. Ettei vain putoa takaisin pöydän ääreen.. Mistä herää useammin, kuin edes omasta sängystä.

Tulee rajat vastaan siinäkin, mihin kapulaa lyödään väliin. jäätyykö pakkanen entisestään, tulen polttaessa tulta? Tuhkasta maskotteja, tuuleen kaatuvia. Puhumattomia selkeitä, yllä että alla. Kuvannollista touhua, hyytyviä hymyjä. iloisia ilmeitä, mutta missä, että kenen?

Sanattoman kommunikoinnin ollessa kaiken A ja O. Parhautta huikeimmillaan! Varsinkin kun tietää pitää suunsa, hyvin tiukasti kiinni. Perusolemus on, ja pitää pysyäkseen. Ei se mihinkään katoa. Muuttaa ehkä muotoaan, tai asustettaan.

Kaunopuheisuuden aatelistoa. Ennemminkin väliin tunkeutujia. Tulehtuneisuutta kalpaten, tilanteita muuttuvia. Ulkosalle pääseminen, vaatikin kovempaa otetta.

Aika, avaruus, mustat-aukot, blaa.. ..blaa.. ..blaa.. Parempiakin repeämiä tutkimassa. Joten sus kiinni hengitystä pidättelemään. Kannattaa silti harkita pinnalla käymistä ensiksi, piirtäen veteen viivaa. Lähtölaukauksen kajahtaessa muutaman sekunnin tarkkuudella.

Mitä eivät tule koskaan saavuttamaan, tai tule onnistumaan. Sisäiset välähdykset ovat toista, ketä uskoa? Pääsijöitten jäädessä kiinni, kun ovelia yrittivät olla. Toistojen toistossa, puhuen mitä sattuu.

On uusin mahdollinen lähtötapa, laitettu korvan taakse itämään. Julistetaan vihdoinkin.. päätetty päättymätön… Alkaneeksi!

Yrityksistä taasen huolimatta, pahan tehdessä tekojansa. Sopimuksia koittakaa välttää, jos ette tiedä mitä allekirjoittaa.

Paitsi umpisolmuinen rautalanka väännettynä takaisin suoraksi. Jopa ilman työkaluja! Ja hah! kappas.. ..kappas.. Uusi tiirikka väännetty juuri oikeaan hyötykäyttöön! Katsellaan ihmeessä raikkaamman ilman puolesta uudestaan pikimmiten!

Säteet pimeäin tekivät tuloaan. Miten koettelemme hiljaisuutta? Harva sitäkään tarkkaan selittää. Kukaan tuskin tulisi edes uskomaan, voisi sitäkin koetella. Mitä selittäisi, mistä puhuisi. Millä niillä raiteilla pysyisi? Jos kullalla päällystetty on pehmeää, hopea pettää. Kuparikin liian tylyä, rauta halpana. Tiedostavasti karkaavat, olkaa varovaisia.

se miten katsotaan monien verhojen lomitse, ties miten monilla filttereillä. Eikä sekään välttämättä ole siinä, paitsi niissä yksinkertaisimmissa hetkissä. Silloin kun sitä ei tajua, hoksattaisiin edes puolet. Sepä siitä, ja jatketaan päätöntä haahuilua!

Venkuroivan mutkaeläimenkin kohdatessanne, lukitkaa sohvanne häkkeihin, tai se saa elämänsä kyydin! Paha sanoa toteemieläintä sen kummemmaksi, ihanan uhanalaisen uniikiksi. Venkuroinnista tullaan puhumaan pitkään, ja paljon. Silti tehdessään tuhoaan aikaan, niin maan vitusti..

Ajantappona pelikorteilla pasianssia. Kevyesti hyvää tulee ajankäytön optimoinnilla. Sähkönsinisellä pasmailulla, nopeasti säkenöiden jokaisessa paikassa! Onhan kaikki mukana, laseja myöten pään sisällä?

Ollakko.. ..vaiko.. ..eikö.. Siinäpä vasta.. Ehkä typerin kysymys ikinä. Takinkääntöä, revittyjä sivuja, toivoa huomisesta huolista. Harvojen asioiden jäädessä, ne jotka ovat jääneet, ovat jäädäkseen. Ruusuilla tanssien tulisilla hiilillä, piikkimatolla kävellen. Eiköhän sekin ole yksi ja sama.

Myöhentyykö… mielikuvituksen teksti? Lohkeilee palasiaan… Melusmogien keskellä, tuntui se rauhallisin hetki. Ei sitä helpolla tajunnut, siellä se oli. Mihin pistät jalkasi väliin?

Muurahaispesään on hyvä  kusta, ja tökkiä siten perään. Kuhinastahan ei meinaa tulla loppua, kusen norosta puhumattakaan.

paiskattuina kiinni hajonneita, harvoin vastausta tullut. Kuin jälkijunassa. Hypätäkkö kyytiin? Jospa sekin menee vain sinne, pelkälle päätepysäkille. Minne ei ollut kenelläkään asiaa.

Arpakuutiot eivät valehtele, painotusten ollessa oikein. Että vetää oikeat ässät hihasta. Ristinollan jäädessä tasan, huudetaan bingoa. Shakkimatin tasalla taaksepäin ei ole siirtoja, tai uutta revanssia.

Pitkä on ollut matka, milloin se tulisi täyteen loppuunsa. Vissiin sitten koskaan, paikallaan pysymisen sijaan. Sekunti sekunnilta kellokin kuulostaa juoksevan lujempaa.. lujempaa.. ja lujempaa!

Ei hyvää.. ei hyvä tosiaan.. Kummitusten sadetanssit ovat omaa luokkaansa. Kutsukoon mitä kutsuvat! Harvemmin mitään mukavaa, mutta yllättävää.

Perinteiset! Maa, ilma, tuli ja vesi kohillansa. Syntyi niistäkin pallo pyöreä littanuuden tilalle. Ellei se ole karjalla, aivan erilainen juttu, tai tarina kerrassaan. Sisällön muokkautuessa ympäristön paineissa. Mitä siitäkin saisi aikaan, kun prosentuaalit laitettaisiin, täysin erilaiseen järjestykseen. Kaaosta ja anarkiaa? Taistelutahtoa, mielenilmaisua?

Voittajan kaatuessa ennen maaliviivaa, muiden kompastellessa ympäriinsä. Möhläyksiä sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa.

Aina vain kysymyksiä, miksei myös vastauksia? Onhan niitä jokaisella, omasta väännettyjä. Tyylien vaihtuvien, ympäristössä siis. Välillä niitä kumoten. Prismoihin sisältyneinä, kaiken ollessa liian tasapainoista.