Tavarajunien lamppujen kolkatessa pillit pitkällä huutoaan siirtymään sivuun, kohtaavan ihmisvyöryn tilalle annoksi. Odottavat konduktöörit ulkona kellojensa vietävänä, hoputtamassa kiirehtimään. Mukamaste aikatauluista höpöttävät suurinta tunnettua vitsiään.

 

Asian ollessa... Hemmetin paljon pitempi kuin kuvitella saattaa. Sivuteiden johdatessa pelkkää harhaa. Osuutensa ottaneet ovat tehneet kaiken selväksi.

 

Saavuttaen aina vain lisää sitä mitä jo on. Minne ei ole takaisin paluuta.

 

Pinkeänä kiireestä viulun kielen tavoin. Monestiko käkikello pamahti ensimmäisen lyönnin puolivälissä? Siksi juokseva aika kuulostaa musiikilta, tai kaappikellona paikalla. Vähempikin riittää.. ja ups. Vuosia se vie! Vieköön!! Sitten.

 

Hamuttiin seuraavaa pysäkkiä malttamattomana juomavarastojen täydennyksen vuoksi. Tarkkoja laskelmointeja siitä, kuinka pärjäsi pieni joukko janoinen, ettei vain tullut jano uudestaan. Laukkujen pohjat pieniä yllätyksiä täynnä. Joita kertyykin isompi satsi kerralla. Miettien laukkujen summaa, pohjatonta määrää unohdettuja tölkkejä!

 

Askeleet kulutettu täysin kokonaan, niitä karkuun pääse. Oli sitten isompia päitä mitä välttää, katseita joita ei halua kohdata. Tyrkytetään vain. Uutta purjetta ompelemassa siinä samalla, oleellista ymmärtämättömyyttä lainaten..

 

Jännityksen tiivistyessä entisestään, junien pysähtyessä. Ovien avautuessa kiduttavan hitaasti. Muutaman hatunnoston ja vetten kävelyjen jälkeen, läpi sumuisen taivaan peittämänä.

 

Puolivälin jälkeen kaikki lähes mennyttä, omia menojaan. Tilanteet valikoidut takautuivat, ettei niitä paljoa ole. Köysiä käsissä, mitkä yhä uudelleen tarjotaan huomaamattomammin.

 

Sileeksi menee että heilahtaa, täysin tuntemattomiin. Tiedon siirtoa vääränä! Tulee se hetki kun tapaamme uudestaan, uusin kamppailuin. Pienen pieniin palasiin valmiiksi hajonneina.

 

Täysillä mukaan eikä hetkeäkään aikaisemmin! Ollessaan oikein miellyttävä keskustelukumppani kyseessä, ennakoituna laadullisilla jutuilla. On sitä sen jälkeen hemmetin vaikea keskeyttää. Yöunetkin rupeavat jäämään vähiin ja.. Uneksiikin nukkumisesta pilvilinnan päällä.

 

Yksinolon paras puoli! Helpompi hengittää jotain muutakin kuin lattioita seinillä, patjaa peittona. Riitä enää rikkakihveleillä lakaistavaksi. Ennemminkin he! Jotka sitä söivät itsestäänselvyytenä.

 

Luukkuja avataan, sitten heti perään suljetaan. Sisällöstä ei puhuta, mutta yllättävää kylläkin. Pahemman kerran.

 

Tieto tulevasta pistää miettimään, mihin kaikkeen sitä päänsä saattaa vahingossa työntääkään.. Muuta kuin suoraan lehmän paskaan, siihen sitä itseään. Miksei kyseenalaisteta sitä, haiseehan sekin jo metrien päähän. Etsiskellen harmaan seasta läikkynyttä. Pigmenttejä tutkiskellaan, mihin sävyyn vaihtuvat.

 

Valkoisten pisteiden kunniaksi, muuttukoon väristä toiseen sumuun. Tiuku, taskumatti ja kupponen kuumaa! Rupeaa syntymään vain uutta aikaa, vanhan edellä. Tyhjää pöytää etsiessä. Löytyykin vallan omituinen nurkkaus, mihin ahtautua.

 

Urakkaa suunnatonta lokeroidessa. Tulee sukkia ja kengänpohjia poltettua, muutamia hassuja pareja vituiksi.

 

Löyhän mielen antibiootilla, kanavien välistä surffailua, johdatuksen välisellä johdatuksella. Vaatteita joita puetutetaan, lähelläkään omia. Hyvällä harkinnalla pelkästään, voi jättää asustamusta asuttamatta. Pelkkää omahyväisyyttä aistittavissa.

 

Kuuntele monikaan, ellei ole paikalla syystä. Mihin järki lakkaa rysähtelemästä, vaihdu kasvot ei. Ääni sama toistaa nauhotustaan. Minne radion laittaisi huutamaan paskaa taivaalle! Olisi edes hiljaista.

 

Hyvät Naiset ja Herrat!! Uutta on tiedossa, mutta kukaan ei tule tietämään milloin ja missä. Sattumoisista syistä elävätkin jo sen keskellä. Yksinkertaisuus on hyvästä, uteliaisuuden tappaessa vain tilanteissa, ellei huomaa kupletin juonta missä vejätetään. Palkka on sen mukainen.

 

Arvoituksia sadellessa! Tupa täynnä pelkkiä kysymysmerkkejä. Pommituksia pommisuojien sisällä. Pommittaako pommi pommin?

 

Miljöö vaihtuu ilman kylmentyessä, eikö pipoa päässä järki jäässä. Kiivetään talojen katoille tupakille täydenkuun aikana sekoamaan mahdollisten tyylipisteiden laskennaksi. Tuulen soidessa.

 

Keskenään miksaillut biisit vetävät vertoja kikkailuille. Etsimisen suhteen pähkäiltyinä, vallattomana pomppi edestakaisin. Pluralismisella kaavalla mentynä, epäilevät kasvavat tietoisimmiksi. Kasvavan paineen helpottaessa rauhanolon aikaan. Kiirehtiä ei kannata missään muodossa.

 

Kaikkien mennessä ohjesääntöjen mukaisesti, jokaista mahdollista yksityiskohtaa myöten. Mitä ei edes ehtinyt tajuamaan. Katsoen hivenen enemmän ympärille, mitä ympäristö pyörittää toinen toisensa jälkeen. Eteen ja pois.

 

Mihin löytöjä löytäjä laitatuttaa loistavat ideansa?

 

Kusetusten makuakin saattaa löytyä! Todennäköisyyksien laskua, riskien minimointia.. Mitkä ovat sanktiot sen suhteen jota ei voi nähdä?

 

Kiehtovan sävelen yhä silti hivellen korvia, hyvän olon saamiseksi. Toivottakaamme uusi korvamato syntyneeksi!

 

Suljetuin silloin zombie-apocalypson aikoina aitojen yli hyppimistä, ja niillä tasapainoilua. Vallattuja on monet alueet ilmeiset. Outoja yhteentörmäyksiä tulee senkin edestä vastaan, tuon tuosta. Matkatessa maailman ympäri, vähän pidemmällä aikataululla kuin kahdeksassakymmenessä päivässä.

 

Suunnan vaihtuessa, vihreän valon palaessa kirkkainta sävyään. Porttien avautuessa sisäisen luonteen tullessa vastaan. Toisen ujellus haikuna kaikukoon, puutarhasta puutarhaan. Turhan kutsun toivossa, missä ei ole vastapuolta. Totaalisen turhana, turhalle totutulle.

 

Viimetteenä kulkijana. Lumi lumena, aurinko taivaalla. Tähdet siellä missä pitääkin. Humahduksien tapahtuessa, rimaa nostettiin korkeammalle. Hyppäisitkö yli pienemmän riman alta? Helppoa väistelyä, mitä ei edes ohita.

 

Uudelleenkäynnistyksen tapahtuessa, kipinää lentelee sinne tänne ympäristöön varoituksen merkkinä. Lyöntien näpäyttäessä sormille hankautuneesta kuivasta tilasta. Mikä saattaakin olla se ratkaisevin soitto taholta, mitä ei osannut odottaa. Naurun ollessa herkimmillään.

 

Turha osoittaa kylttiä kaltevaa. Tyhjänäkin nuoli vain. Lentävät kärpäsetkin elävät tietyn ajan ohella. Onhan aidan toisella puolella helppo pomppia, portti vain oli vieressä. Seinätkin niin korkeat. Mitähän mahtaa sisältää?

 

Tajutakseen pääsiäisaamun auringonpaisteen pelastaneen monia hetkiä enemmän. Ehtimättä sulattelemaan sisäistä hullua luovuutta parhaimmillaan.

 

Mihin sen kiteyttäisi. Kuuntelemalla juoruja päättömiä, vai neuvoja vanhuksilta? Millä pärjäisi viimeiseen hengen vetoon asti.

 

Ei piru pahasta, pekkaa kummempaa. Enkelitkin rauhaa antavat. Piirtäjät, maalaajat, symbolisoijat, optimoidut ohjaajat. Tervalla päällystettyjä, katkeroituneella mustasukkaisuudella täyttyneitä. Hekin joiden ei kuuluisi myöskään puhua.

 

Kaiken kääntyessä enemmän ja enemmän mielenkiintoiseksi, psyykkaantuen tulevaa koitosta varten! Pitäen mielessä, mihin sitä onkaan lähtenyt. Tai tarkimmin eksynyt..

 

Tuhkana tuuleen paperikin leijaili, pisaran osuessa silmään. Voimme todeta pilvisen maiseman kosteuden. Korttitalonki perkule kaatuessa pienen yhteentörmäyksen jälkeen.

 

Asuinpaikat jokaisella. Vai tulisiko.. jokainen jo toimeen keskenään. Sademetsien viidakoista roikkuen piilotellen. Ovat myös oman lajinsa pieni yhteisö. Ei aleta haukkumaan turhaan. Joko välttää, tai tulee vältettäväksi. Pieni pelon tunne pitää olla välillä tapissa, ettei enempää aivokemioita sekotettaisi keskenään. Toistoa välttäen.

 

Punaisten ja valkoisten ruusujen avautuessa niille tarkoitetuilla ajankohdilla. Kuukausien vaihtuessa toiseksi. Heilurien pyöriessä paikallaan. Odotellaan malttamattomana tulevaa vapautta josta nauttia! Bongorumpujen rummuttaessa kutsuaan, savumerkkien tuoksun kera. Harvemmin voi olla erehtymättä.

 

Mutta pisimpään tunnetut pitävät varmasti silmänsä auki. Tietävät, ketä tarkoitetaan. Ja kaikki jokseenkin tuntuvat olevan yhtäkkiä paikalla. Jopa ilman kutsua.

 

Ympäri käydään yhteen palataan, puitakin halailemaan sateisilla säillä. Merkiten muistot punaisilla pisteillä, ettei klassinen langan pätkä jäisi näkyvistä. Piilotaistojen kierojen tapahtuessa, piilotellaan niitä kaikkein herkeimmiten Kartoille näkyviksi.

 

Keneen uskaltaa enää luottaa, jos jokainen ajaa omaa asiaansa pelkästään tuhoamalla? Jos uteliaan tutkivat käytettäisiin muuhun, kuin ylenpalttiseen tutkimiseen. Kaikki, tai jokainen. Pysähtyisivät käskystä.

 

Ratin vääntyessä vähän miten sattuu polulta toiselle pomppimaan, pohjakosketusten tömistellen alustaa pitkin pientareita. Jää ne tunnemuistiin tahroiksi, selkärangan nikamien syövereihin.

 

Tien päästä etsivä kyllä löytää hakemaansa. Talon täynnä ihmisiä viettämässä hyvää viikonloppua! Lauantain kylmyydessä suomalaisittain. Tunnelman ollessa hyvin tiivis, kaikin puolin hyväksyvä. Eikä se sisällä mekkalaa, vain iloista puheensorinaa. Mitä mölysaasteena pidetään, näkymätöntä smogia.

 

Toiset pyrkivät oleman näkyviä, monet kuultavia. Joku muuten vaan on ymmärretty väärin. Pystyykö maailma, tai edes yksi. ottamaan toden vastaan, mitä se ei ole.

 

Nostetaan maljaa yhä uudelleen.. ja uudelleen. Oman typeryyden toteamiseksi! Ja nauretaan niin perkeleesti päälle. Jazzin hakatessa päätänsä seinään, pehmustetuin tyynyin todentamaan ilosanomaansa. Höyhenuntuviin on päässyt sattumoisin eksymään pari isompaa tiiliskiveä takomaan järkeä päähän.

 

Kenen usko on kuultua, kenen opittua, kenen luettua?

 

Kuumailmapallon sovituissa matkakohteissa, höyhensaarien kuulumattomissa päätepysäkeillä. Lentoemot vilkuttavat matkan alkaneeksi! Pähkinöiden tarjoilujen jälkeen, pussien muodoissa haarukoilla naposteltavaksi. Rouskutuksen ollessa korvia huumavaa, korkeuksille nousiessa. Sansan voitontanssin rytmeissä tapahtuu kauheita, vallan paheita.

 

Silmät suljettuina, silmät lukittuina, silmät liiallisuutena.

 

Uusien aivopierujen syntyessä maailmaan, kahden pään keskustelun päätteeksi. On vanhojen tuttujen oikukkaan sanansäilän terät pystyssä.

 

Langenneet, sekä vapautuneet. Yhdenjohdin mukaisuuksin voidaan toteuttaa, kunhan pienellä luvalla liikkuu A-B-C välejä. Moikataan kun tavataan. Muuten voidaan olla normaalisti.

 

Pidemmän ilmakuopan pudotuksessa mahanpohjaa kourii yllättävästi, paineen pusertaessa mitä pusertaakaan. Kyllä sen kestää.

 

Kierreportaat erilaiset, varjoilla maustetut. Jotka saisivat painua takaisin sinne mistä tulivatkaan. Ei niitä kaivata, sen enempää huvita edes jututtaa. Hekin jotka liikkuvat, ovat toisten mielillä. Kosketusjälki on näkyvissä, puennat katoavat, ja arkana tulee esiin. Mitä ei kannata selittää viidakonlakien mukaisesti ihan pilkun tarkasti. Tietävät keittäjän sopan sen.

 

Absurdeimman tilanteen mahdottomuus. Väännetään vitsiä niin vitusti, että siihen kyllästyy. Ken luodin ottaa, sen tehköön.

 

Luomistyönä valjastetaan köysirattaat paikoilleen, ja pitkääki pitempi liitomatka tiedossa. Mihin suuntaan menevät loivassa kulmassa alas.

 

Polttopalloa kyseenalaistetuilla säännöillä mihin kukaan ei lähde mukaan, hyvä vaan, niin sen pitääkin olla. Paskasaavin viranannon tilanteissa keksi jotain niin perkeleen nerokasta. Oletuksiin joutuminen tekee kyllä työnsä joutuin, eikä siihen leikkiin halua kukaan.

 

Symbolismien täyttymiselle, katsellen kuvioita miten erilaisimmista perspektiiveistä. Toteutuksena pyörittää ylös-alas väärinpäin, miten kulmat ovat sarakkeita. Sisällön puhuen puolestaan? Millä sen kirjoittaisi, kun voisi piirtää ala-ylä-sivu ja keskikohdat pohdiskelun puolelle, teoreettisena esimerkkinä psykologiseen, tai filosofiseen pieneen itsetutkiskeluun.

 

Miltä aurinkokartta näyttäisi jokaisen omalla käsialalla?

 

Painojen kasautuessa nähtävästi päällekkäin, nopeammin ja helpommin. ei sitä estämään kerkiä. Olkapäiden painautuessa sen mukaan, ryhti karkaa, ja ojennus olisi paikallaan. Paljoa ei uskalleta pyydellä, sen enempää suuta availla.

 

Arastellen pikkuhiljaa tehtyä tuhoa. Koneistot ovat seisoneet paikoillaan, ja rupeavat suoltamaan siansaksaa. Milloin se iskostettiin, tehtiin se huolella. Ettei normaalista tule kuin puhe vain noin nanosekunnin murto-osan jaetun puolikkaan nopeudella. Hyöty käytetään jotain, mitä harvoilta edes löytyy.

 

Pahaenteisesti.. Viimeinen puheenvuoro saattaa jäädä huomaamattomammin jopa siihen. Siellä se on sukkana korissa. Eikä ollut edes oma heitto.

 

Kuka vain joutui tähystimen eteen selänkääntöjen aikana? Tökitään tökittyä, eikä se vissiin lopu koskaan. Seuranta, tai pieni kateellisuus. Perässä hipoen..

 

Hiljennytään hetkeksi… Ihan vain hetkeksi… Ja kerätään happea.