Suoneet kunniansa ties mistä. Tiedetä keinoja mitä käyttävät, tai edes milloin.

 

Päättömät ratsumiehet päättivät kohtaloaan ivata. Mutteivat koskaan paljastaneet miksi. Osaten suunnistaa, juuri oikeita reittejä pitkin. Milloin lentäen, milloin maata pitkin. Koskaan niitä tavattu ei. Jos oli… Ei todistajia paljoa jäänyt kertomuksia kertomaan. Saati pystynytkään.

Milloin he pilkkoivat, milloin he silpoivat. Tuskin keinoistakkaan, paljoa jäänyt santsattavaksi. Pareittain, tahi laumoittain. He matkansa tekivät. Muttei koskaan yksin.

Ainoa sääntö, mitä ei saanut evätä, unohtaa, tai laiminlyödä. Rangaistuksista ei puhuttu koskaan. Muutamat sen hyvin toteavat. Ei mitenkään.

Tiedetä vieläkään, mistä heidät löytäisi. Mutta väliäkö sillä! Uusia tulokkaita löytyy aina, keinoin erilaisin. Miten löytäisi uusia, juuri sopivia. Valikoituina arjen harmaasta. Sekä pienestä sivistymättömyydestä.

Ettei se olisi jo entuudestaan vaikeaa, kaivella tietoja. Kyselemättä liikoja. Olisiko kenestäkään pienille, niin sanotuille ”Työreissuille”.

Palkan ollessa… mitä mittavin. Tarkoituksena sivuta, hivenen ”jalkakäytävältä”. Riskeeraamalla aivan kaiken, täysin kaiken. Mitä vain sattuu omistamaan.

Tähän pieneen kädenvääntöön, mistä ei ole paluuta entiseen. Suureksi kysymykseksi jätetäänkin.. Kumpaa puolta sivutaan.. Kun kolikkoa flipataan.

Puukko se saattaa hivuta kaulan juurelle.. juuri kun selkäsi käännät… Eikä kysymyksessä ole edes, selkäänpuukotus. Vain säännöissä kirjatuissa.

Ei siitä! Kumpi on ovelampi, tai pahempi, tai parempi.. Varpaillaan on oltava, joka juuttaan sekunti. Ettei pidemmältä matkaa, tulisi mitään yllätyksen poikasta.

Koska pelkkä yskäisy.. Väärään aikaan siis. Saattaa olla se viimeinen henkonen. Tuulen puolella. Kyselemättäkin arvailuttavaa, kun mitään ei myöskään käteen jää.

Olitte sitten tunteneet päivän, tahi vuoden päivät. Voimakkaampi vie aina. Eikä kyse myöskään ole, niin ikään voimien mittelöinneistä.

Se saattaa olla kuka vain, joka tähän peliin päättää lähteä mukaan. Iän alkuinen peli. Mitä ei edes pelata. Olla mukana! On vain säännöt, mitä noudattaa. Muttei! Kukaan niitä koskaan paljasta.

Sääntö numero kolme. Se kaikkein vaikein, sekä hankalin oppia. Pelkästään väärille puhuminen. Saattaa olla tuomio pienoinen.

Tämä lukemattomien lista. Mitä edes päättäjät.. Ovat päättäneet olla lukematta. Toista kertaa. Ja niillä ehdoilla mennään.

Päätät leikkiä, niin sinulla leikitään. Olet totinen, ja niin edelleen… Ettei liian helpoksi paisuisi, tämä pieni hiivan palanen. Missä olet yksittäinen bakteeri vain. Joka täytyy, jossain kohtaa muistaa poistaa.

Käytä siis aikasi harkiten. Olkoon se sisällä.. Sääntöä numero viisi.

Mukana saa olla kyllä, vaikka koko elämänsä. kuului se neljännen ehtoihin. Mutta! se niin ihanan klassinen mutta… Jossain kohtaa, on oltava pientä profiittia. Maailman menosta.

KOSKA!

Koskaan ei voi tietää, kenelle juttelet. Valikoi sanasi siis todella tarkkaan. Ja mene virran mukana, jos siltä tuntuu.

Joka tapauksessa! Tulet törmäämään kilpailijoihin. Jotka sivuraiteita ohjaavat, ja pidemmälle päässeitä. Älä! Siis luota aivan kaikkeen. Itsesäänselvyytenä muistuttaen.  Ellet tietenkin ole hyvässä asemassa, ja omaa tuuria suotava.

Olet jo mukana tässä! Vain tajuamatta sitä, tai tajuten sen osittain..

Päättömiin saattaa siis kuulua, ihan kuka vain. Jos mietit tarkkaan kunnolla. Oli se yhdeksännen mukana. Ja toivo suuresti parasta.

Ei niin mitään saa kirjata ylös. Vain ulkoa muistista. On kaikki muistettava. Jos kuitenkin ovelaksi päätät ryhtyä. On se kuulemma, turmiollisin tie.. Minkä voi valita. Päättäväisyys on valttia, ellei jokin.

Eikä kukaan myös, kiellä mitään. On edelleen vain ne säännöt. Mitä pitkin kiipeillä, siten.. Nousta uudestaan jaloilleen.

Jokaisella kuitenkin myös on, täysin omat sääntönsä jo.. Joka sivuaa täysin tätä muuta, mihin ei siis kukaan muu kuulukaan. Ja ollaan vaarallisilla vesillä.

Eikä edes merirosvoja näy. On vain. Se on varma.

Muttei mitään tietoa, tai mistä sitä ammentaisi.

Annetaan kyllä ”aseet” Muuta siihen se jääkin. Loppu onkin, sitte pelkän mielikuvituksen päättelyä. Ainoastaan, ne kaksi tärkeimpää.

Yksi ja kaksi! Kvat unohtuneet jokaiselta. Kuuleman pitää.

Äläkä myös sekoita täysin kaikkea…

Joitakin ei myöskään kiinnosta ollenkaan. Ja saatatkin olla.. täysin yksin.

Sitä siis unohtamatta. On vain odoteltava. Ja odottavan aikahan, on tietävästi pitkä kuin, nälkävuosi konsonaan. Ja tällöin! Saattaa unohduksia tapahtua. Etkä muista edellisistä mitään.

Palkkioiden jäädessä, sen tietä sivuun. Etkä koskaan pääse edes aloittamaan.

Sekin kuului johonkin vaiheeseen. Mutta monien ei, ei tarvitse edes miettiä moista. Ja se lähes pyyhittiin pois. Vain itsestäänselvyyden vuoksi.

Muttei kukaan viitsinyt. Ja ruveta selailemaan, pitkää loputonta listaa suunnatonta. Eikä edes! Niiden kirjoittastakaan.. ole koskaan kuulunut mitään. Ties ollut edes olemassa.

Saattaa myös olla! Pelkkää urbaania legendaa tämäkin. Silti! Monilla varpaat käryävät. Etteivät edes tajua sitä.

Varo myös paljastamasta itseäsi, tai toista. Kuului se kahdeksanteen.

On ollut joitain, jotka ovat päättömät kasvot nähneet. Viimeisen kerran.

Kenestä olikaan mittaa toiselle.. Kyllä sen kuulemma tietää, ja, tai, hoksaa ainakin. Väitetysti.

Pieni monimutkaisuus kyllä toistaa sitä itseään. Mistä tehtiin valtti. Jo kauan aikaa sitten. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Punottiin palkkioita. Ei niin ikään typeryyttä.

Ja jos kuulet saman lauseen kahdesti. Olet kuullut jo liikoja. Kun omat päätelmät pitäisi kyetä tekemään.

Missä liigassa sitä taas mentiinkään. Silti! Tämä päättömien työskentely. Tapahtuu vain, kourallisella porukkaa. Jotka eivät välttämättä, koskaan kohtaa. Tai tiedä sen olemassa olostaan. Koska pelkkä sana vain… Ja olet tähtäimien alla. Yhä uudelleen, ja uudelleen.

Ennen kuin löydät sen sopivat partnerin mukaan! Siihen asti. on vähän pakko keksiä muuta. Koska sääntöjen mukaan. Kaikki on heti valmiina, kun tilanne sen eteen suo. Ja kaikki on päivänselvää, miten toimia. Ja tietenkin… Unohtamatta paljastumista. Ja olet heti pihalla. Ainakin toistaiseksi.

Lähes pyhän Graalin maljan arvoinen löytö! Jos näinkin suinkin pääsee käymään. Mutta muuten… Yhä pelkkää, sitä samaa tyhjän odottelua.

Mutta palataan siihen listaan.. Niin ihanaan ja loputtomaan.

Ei siinä sivuta hyvää, niinkään pahaa. Lähestulkoon, pelkkää kompromissia. Jossa pahuus on, mitä on.

Jos sekään nyt niin arvokasta, tietenkään on. Muttei sitäkään tiedä, mitä muilla siinä on kiinni. Unohtamatta oikojia, jotka eivät välittäisi niistä.

Maksu on myös sen mukainen. Peritään sekin yleensä, myöhästyneellä ajalla. Kun, Muilla saattaa olla juuri silloin täysin muuta mielessä. Ilman korkoja

Eikä se myöskään, mitään sotaa ole, tai taisteluita. On vain välisiä konflikteja, jotka uhreja kaipaavat. Melkein kuin viidakon laeilla, ennemminkin. Kuten joku nero aikoinaan päästi suustaan ilmoille. Viimeisinä sanasinaan.

Hiljainen nerokkuus, on pisteenä ii:n päälle. Eikä kannata liikaa hätiköidä. Karma kuulemma myös kummittelee silloin.

Vahingoilta nyt tietenkään, koskaan ollaan säästytty.

Ja tietenkin! Kerran nämä säännöt läpikäydään. Jos muistelemaan joudut rupeamaan. Tee se hiljaa miettimättä. Ja muista muistamatta liikoja.

Kuului viimeisin lukema pohjalle…

Järjestys saattaa olla, hyvinkin poikkeavanlainen. Hyödyllisimmistä, ei ihan nii hyödyllisiin. Ja osa jää itsesäänselvyyksien alaisuudeksi.

Mutta Jos! Ahtaalle joudut. Saa nokkeluudella sivuta sääntöjä, tarpeen mukaan. Ja Siten palattava, järjestyksen oikkuihin. Ilman rangaistusta. Riippuen tietenkin, mitä tietä päätät kolahdella.

Kuitenkin… Kuitenkin… Kun vastaan tulee, mahdollisia sivustaseuraajia. Jotka ovat myös sangen mahdollisia myöskin. Ei kaikkea kannata, ihan niin selväksi tehdäkkään.

Ja taas oltaisiin lähellä, sydäntä, puukkosilla. Tai täysvaipallisiin verrattuna, Johonkin johdollisiin, tai metalliseen makuun. Mihin tuskin kukaan haluaa päätyä, tai joutua. Edes heiluriksi.

Mikä myöskin voi olla vastassa. Ensihetkestä alkaen. ”Vain huonolle tuurille omaaville tarkoitettuna”.

Koitetaas välillä palautua takaisinpäin. Liika-ajattelun puolelta. Palkkioihin! Mistä niin puhutaan, ja, mitä kukin itse on etsimässä. On se eri jokaisella.

Eikä välttämättä mammonaa. Kuten kuvitella saattaa, Vaan, itseasiassa myös täysin yleishyödytöntä, sekin saattaa, huom! Saattaa olla.

Edes uskolla ei ole, tähän väliin mitään tekemistä.

Se vain on palkkio, jonka joku niittaa. Toisista huolimatta. Siksi lista! Käydään kerran läpi, ja se siitä.

Intuitio saattaa tehdä tepposet ajatukseen ”miksi vitussa..”. Mutta siinä menköön. Kukin käyttäköön aikansa, siis parhaimmiten, kehotuksella. Muuten tuulen viemää.

Ja yleensä se tärkein on jäänyt unholaan. Lähes jokaisella.

Eikä se muisteleminenkaan, koskaan mitään hyödytä. Ei sitä edes missään kerrottu, mikä niistä se oli. Hyödyttömimmät kyllä mielessä.

Mutta se ainoa asia, mikä jää nakertaan. Ja siten pakko unhoittaa. Vaikka kuvitella saattaisi olla se ensimmäinen. Jota se välttämättä edes ole. Järjestys vaihtuu tiuhaan, muistajasta riippuen.

”Mutta miksi kaksien, miksei yksin?” On kuulemma kysytty vain kerran. Ja todistajia ei ollut.

”Et siis vain kuunnellut, tarpeeksi tarkkaan.”

Olet vain myöhässä, pienestä sanattomasta aikataulusta. Kiirehtimässä muitten joukkoon, vain odottelemaan.

Pienenä piruna tietenkin! Ettei liian helpoksi kävisi tämäkin. Mukamas odottelu.. On töitä tehtävä sen eteen, mitä enemmän kuulet.

Tätä listaa olematonta. Jopa myös turhaan saatat sen tehdä. Ja jos sen turhaan teet.. Toivo vain, ja ainoastaan parasta.

Vaanijat… Kilpailijoista pahimmat… Tekevät sotkua täysin kaikesta. Mitä irti saavat. Eikä heitä tunnista, sitten niin mistään. Ovat omanlaisia odottajia hekin. Suorittavat täysin omia rutiinejaan vain.

Mitään ei myöskään vaadita. Lupauksia, vannomisia. Pelkkää yhtä kompromissia. Ken tänne sattuu eksymään. Tietenkin, käyskentelijät.

Vain joistakin, on päässyt unohtumaan, paljon siitä väliltä. Mitä ei jaksa selittää, eikä sitä edes pysty. Suurimmaksi osaksi. Jotkut täytyy hoksata itse. Eikä juosta rivien välistä.

Kuumotus silloin on, mitä suurenmoisin. Mutta vain heillä! Jotka sattumoisin unohtivat. Eikä uutta revanssia tule. Edes suuren toivon avustamana.

Etsintä on juuri silloin kaikkein haetumpaa. Epätoivon kera.

Olan takaa saattaa tulla suuriakin yllätyksiä. Muodosta riippumatta.

Syntynyt edes mukaan tähän kierouteen? Missä ei ole päätä, eikä sen enempää toista päätäkään. Yrittäen käveleskellä vain mukana, kun järjettömyyden meri päätti, ja ottaa kuohuakseen yli. Yli kaiken mahdollisen.

Olethan sitten seuralaisesi muistanut valita, ettet vallan yksin jäisi. Silloin kammottavimmat otukset, ovat valloillaan. Varokaa, ja syvästi kaikkea!! Koskaan taasen tiedä, kenen kanssa liikutkaan..

Jokainen vaihtoi paikkoja, ettei taasen joku pelkäisi. Omia pieniä aistejaan. Mitkä syödään omilla ajoillaan sivullisilta. Taasenkaan, olla selviydytty.

Jack potteja on karsittu. Sieltä, että täältä. Silti tuplauksien aikana, ollaan suurin osa viety, mahdollisimman turvaan. Etteivät tahmatassut sinne, enää yltäisi. Ja kaikkea veisi mukanaan. Minkä tiedetysti voisi mahdollisimman, omituisella tavalla irroittaa.

Kaikkien vain hajotessa käsien ympärille. Perseisten lauseiden ollessa tietämättömiä. Tuntien pienen jokaisen säikähdyksen. Ehditkö edes… Vilausta huomaamaan, Jumalaisen nopeimmasta älyämisestä.

Varoituksen säveliä on huueltu ilmoille. Mutta… Moniko niitäkään, kuultaviin korviin ottanut. Tietääkseen, ettei edes monikaan, ole tarttunut moiseen.

Ei niin korvia soivaan, pienen pieneen haikuun piilotettuna. Seuraajat ovat kohta huomanneet.. Ettei edes henkosia, olisi kannattanut ottaa. Sitähän se selvästi teettää, kun varoituskyltit ovat uupuneet.

Tiivistää, tiivistää. Lisää on tulossa, kun selusta on unohtuneena, jätetty täysin auki. Taiteelliset umpisolmut, on aina tehty ratkottaviksi.

Tietenkin, kysymys kuuluu. Miten se menikään, niin pahasti kieroon. Ettei langanpäätä löydäkään.

Jätätkö silloin arvuuttelematta?