perjantai, 9. maaliskuu 2018

Kivettyneet kyyneleet: Part 5

Tilaa löytyi juuri sopivasti pieniä määriä. Millä paikkaillaankin janon aiheuttamaa pientä, parin tunnin syväkoomaa.

 

Haaveiluissakin... Turvasataman loistaen näkyvintä poissaoloaan. Harkitaan uudemman kerran kannattaako ottaa riski, ja ruveta kurkkailemaan olkapäiden yli.

 

Näkymä näkymättömäksi, oljylamppu täyttyneenä. Kapistuksena valaiseva. Turhan helposti syövä ja täyttyvi. Isoja maailmoja, pienessä mittakaavassa. Tietojen lisääminen eriskummallisiin tilanteisiin, mikä jakoikin psyykeen kahdeksi, vakipakolla näyttävin.

 

Onko resu pakollinen? Päätöksen ollessa toisella. Ainakin talo jää hyvin vahdituksi ensimajoitusten aikanakin. Kaiken vapautuksen jälkeen.

 

Nopeasti ja ytimekkäästi... ...ei... ...ei... ehkäpä kiikareilla. Turvallisen välimatkan päästä. Jälkijäristykset kantavat matkansa sitten, jumalattoman paljon pidemmälle. Kävelevien kivipatsaiden kanssa käsikkäin.

 

Liiankin lähellä mennään kantavilla askelilla, tömähtelyiden jäädessä sikseen. Ei niitä kuulu, ei niitä tunne. Suljetut portit ovat sulettuja. Yllätyksinä myöskin! Niitä ei ole tullut edes avatuiksi.

 

Hopeain sileät kasvot, tai katinkullan riipukset. Pahimmillaan punaisia pisteitä. Tiedä mitä varoa

 

Kirii... ...kirii... ...kirii.. Odottajan jalon taidon ongelmaa synnyttäessä. Mitä hätääntyneimpiä ratkaisuha tulee kyllä tehtyä. Joita ei sittemmin enää voi peruuttaa.

 

Sisällön ollessa haluttu lukea, täytetään sitä toisalla, vähä millä sattuu.

 

Ylityö ylityönä... Sammaleella peittyy, aamuauringolle kasvavaksi. Tietäen kuka, tai mikä sitä tekeekään. Yrityksistä huolimatta! Tiputetaan vääriä, valheellisiaa kaikenmoisia. Joka sattuu aiheuttamaan... hellvetinmoisen pääsäryn alun vierailla kielillä. Jota nyt sattumoisin kykene edes ymmärtämään..

 

Kevättä siis odotellessa! Hiljaisuus on hiljaisuutta, melut meluina. Häiriötekiöitä löytyy aina oikean muudin löytämiselle... Se vasta töitä aiheuttaakin.

 

Keskittynein katseinkin pyöritellään silmiä mukana. fifty/fifty mahdollisuudella voittaa.. Mitä hienoin ja halutuin.. Äärettömällä määrällä toiveita.. Mielikuvitus pelkkänä rajana!

 

Huijutuksia tulee kyllä toteen, yhä varoen. Varovammaksi kaikki muuttuu. Keskustelut päättyvät A:sta - I:n pieniiin pisteisiin.

 

Tarvitse uskoa tästäkään ihan jokaista sanaa! Turvahelyillä kasattavaksi, mielen omaa painottomuuttaan tasapainollisemmaksi. Loistokoasta talveakin katselee kyllä. Kylmäin läsnäolo, puetuttaa onneksi lämmintä päälle.

 

Vaikka tappiolla menee että pikkuhilut ropisee. Terve epäilys on hyvästä! Onhan riskejä otettava. Elämän suola ja niin edelleen.

 

Tumullista kierrettä vääntyy, missä rautalanka? Parvit myöhäisetkin seikkailevat minne sattuu. Ohjaa niitäkään enään oikeat magneettikentät. Todellisuuteen pyrkivät hekin! Jotka ovat muualta tulleet.

 

Jätetään kliseet sikseen ja pidetään olennainen. Vaikka sekin turhalta tuntuu aika ajoin. Paljoa ei tarvita! Hetken verran kupin kahvia, vettä, sekä sen pitkän nautinnollisen tupakan. Muutamien rivistä lukemisten jälkeen, tulee pakat olemaan entistä sekavampia.

 

Äänien syksyisten pitäisi olla jo kadonneen, kovimpien pakkasten edetessä. Matti Myöhäisille pieni.. voi, voi.. Pääsköön toivottavasti määränpäähänsä. Minkälainen odotus olikaan palkittu myöhästyneellä ajalla? .. ehkäpä voivat jäädä tasolla pois, minne ei anneta kävellä. Mitenkä siihen vastata? Toivoa todella vain parasta.

 

Jakajan jakaessa uusia kortteja pöytään hihastaan. Muistaisi edes päättää panoksen tällä kertaa oikein. Olkaa hyvä vain.. Kerran se kirpaisee, venäläisen ruletin rullan pyöriessä. MUTTAMUTTAMUTTA!!! Ohimoa tähdättäessä.. Kannattaa toivoa todella vain parasta.

 

Päätöntä miettimistä, päätyneillä ehdotuksilla. Kuuluisa raja etenee jossain. Umpikujakin kummitelee. Mutta miten koittaa olla sekoittamatta liikaa pakkaa? Missä sitä ei tulisi edes helpolla vastaan. Etsinnän ollessa pitkä, haettuea haetaan.

 

Huivia kannattaa nostella juuri sen verran suun eteen että hengittäminen luonnistuu kuivan kurkun kanssa. Tyyntyessä pöly laskeutuu ylle. Myrskyn lopettaessa viimeistä yöllistä puhuriaan. Lämpimän tuulen mukaan.. aurinkokin nousee tekemään korventavaa tuhoaan, minne se on suunniteltukkin paistattelemaan. Milloin ei... Mahtipontisin tähti kykenisi. Kuunkin tehdessä nousuja ja laskujaan, vesistöjä tanssittaen.

perjantai, 9. maaliskuu 2018

Lisätieto

Informaatiotulvan poimuisessa sotkuisuudessa pyöriessä.. Mihin johtopäätöksiin yleensä päädyt?

perjantai, 9. maaliskuu 2018

Mutkaeläin

Kohdatessanne taasen tämän eläimen. Juoskaa kirkuen karkuun.

sunnuntai, 4. maaliskuu 2018

Kivettyneet kyyneleet: Part 4

Pukeutukaa myös kevyesti, ettei vallan kuuma tule tanssahdellessa kadulta toiselle. Luovien ihmisvyöryjen läpi koskematta kehenkään. Olkapäiden silti töniessa toisiaan, tietä tukkimaan. Tuttuja naamojahan löytyy aina sieltä että täältä, aina uusiin tuttavuuksiin asti!

Kuningatar ja kuningas syötyinä. Ilman pelkoa vanhan pelin muokkauksesta. Jossa oveluus on pahasta, kieroon silmiin katsomista. Vapaaksi asti taistelevat, katoavaisuuden ollessa sana vain.. Kontillinen kannettavaa, hautaan saakka tervaiseen. Uppoamisen ollessa hitaanpuoleista! Mitä parhaimmalla onnella, "Kiitokset siitä". Milloin sarkofagi tyhjenikin, ei kokoa riitäkkään.

Tarvitse kuin istua alas perseelleen, jammailla musiikin sallimaa tahtia pitkin. Ryhmälaulujakin saattaa pitäjillä kuulua. Hajanaisin askelin, matkaan tulee metrejä lukemattomia seikkailuja, laskematta unholaan jääneitä kilometrejä verrattomia ajatuksia iltahämärässä. Ojien pohjia halailemassa.

Kaiken sen klassisen sekunnin kohtaalla, saatetaan pahemman kerran valmistaa soppaa oivaa. Ei se valu, kuohuoo yli. Tuhoaako, vaiko tehoaako..

Tuhkaajilla, että kaivajilla suurempi pulma! liikaa ylipompattuja, omiin käsiin toista. Mitä sitten tapahtuikaan? Valmiita purnukoita jaolla, kädet yhtä pitkälle yhteen hierottuja. Ihon palaessa puhki. lueppa silloin kämmenistä. Tarjoten vain sitä, mitä jo on.

Kutsun houkuttelevan saavuttua. Levottomat jalat vipattavat omaa tahdittomuuttaan.. Muiden kuljeskellessa edestakaisin, sen kummemmin omiaan miettimättä.

PAITSI!!

Tuhkasta Feeniks-lintukin kuoriutuu. Kylmäin terä henkeä salpaa. Ruutikin tuoksuu vienosti. kevyet askeleet muuttuikin juuri... astetta raskaimmiksi. Onhan planeettojen tutkimisessakin sääntönsä. Ei pinnalla, ellei siihen tahdo jäätyä. Pintaraapaisuillakin mennään liian ahtaalla. Kunnes siihen väliin löytyy reitti oiva käytäviin.

Miten tappaisi aikaa parhaimmiten, rauhallisemmalla ympäristöllä. Ilman muuttuvia tekijöitä. Pysähtyen hetkeksi seisoskelemaan, kohdistamaan katsetta tarkemmin suurennuslasin läpi. Mielellään polttamatta niitä silmiä.

Askel kerrallaan, kunnes aika pysähtyy. Ja on todella myöhäistä. Alkakaa vain taaksepäin katsoa, uteliaat kyllä tietävät. Hirvittääkö edes miettiä, etteikö sielä välttämättä olisi mitään. Virheitä monia, erheitä kaikilta?

Näkökentän sumentuessa.. ei edes lepakko voi suunnistaa pintaa. Mitätöintiä varoen.

Tilannetajun katoamisen myötä mennään sanattomana, nautitaan raikkaudesta auringon paisteessa. Lämpimän kostean tuulen viilentämänä. Selkärangan nikamia etsitään jatkuvalla syötöllä, mitkä ovat matkan varrella kadonneet. Letkeällä olemuksella maustettuna.

Sivunvaihdot tapahtuvat keveästi, muttei sanat uppoa koppaan tietoiseen. Jos jo jotain tiedät, menee se ohi korvien. Kuten lentokoneen suihkumoottorin suhina ja ininä. Kaikki oleellinen kannattaa olla juuri silloin matkassa.

Päänsärkyä painavaa unohtamatta! Tulee tuttu aamurutiini olemaan taattu.. Ennen korjaussarjan korkkausta, pienellä morkkiksella. Tupakin katkun levittäytyessä huoneesta huoneeseen, tyhjien tölkkien pohjilta, pussikasojen reunoilta. Ettei ensiviikon ruokarahoja tarvitse miettiä.

Kantapäät ruvella kuljeskeltu kadulta toiselle. Tuntien maailman vaihdoksen ympyrän! Mitä ollaan sorkitty.. töhritty.. ja siten jätetty vapaaksi kujettavaksi.

Värillä väliä? Hällä väliä. Mikä pitää lopettaa heti! Tunkeilu on tunkeilua. Pohjalle heitettynäkin oivaa koetellaan pöytäsiirtymän rullilla. Muodossa, jos toisessa, kaikilla on oma roolinsa.

lauantai, 3. maaliskuu 2018

Kivettyneet kyyneleet: Part 3

Pehmeän laskeutumisenkin jälkeen erehdytään kerran, jos toisenkin.. Tarkkailioiden tehdessä ikiaikaista työtänsä, lyöden muihin leimojansa. Kuka kerkeää ja kenellekkin.

Sittemmin voidaan kynsiä viilailla radion sulosoinnuilla pimeäin kepposta koruilla valaistaviksi. Kykenemättömyyden muuttuessa kaiken aikaa.. Mihin asti se menikään, ilmapallon päästyä irti? Jaksaisiko sitäkään seurata loppuposaukseen asti. Paljoahan se ei tarvitsisi, kunhan ottaisi tuulen purjeisiin.

Ainaisen edestakaisen kuljeskelun lisäksi. Paikallaan olon siirtymien jälkeenkin hengitetään raskaammin, ja raskaammin...

Sopivissa määrin oikein hyvää ajan tutkiskelua. Himmaten hitusen vauhtia, vähän jarruttaen.. Ettei keulisi yli. Ilmoille haastetta heitelty haisteltavaksi mihin vetäytyä mukaan! Ilman sen suurempaa tarvetta, kumota mitään.

Aikaa menee varmasti! Siihen asti asutus liikkukoon mukana. Mitä siis matkasta? Ei ainuttakaan haettua, etsittyä, löydettyä. Jokaisen mah... omituisen turvasataman kautta mentynä.

Pitkälle pääsyä ilman purjeita, se on varma. Hulivilihärveli vie ja vei, vieden vejon. Vaijereita vain löysemmälle, ettei tiuku sammuisi. Olkaas tuuliajoilla ilman purjeita. Kaiken onneksi! Aina voi kokeilla surffausta.

Pöpelikköjen heiluessa aina vain lähempänä... ja lähempänä... Tajuten välillä yksisuuntaisen olevan, yksi oikea hetki rikkoa totuttua kaavaa. Yhden kehän mennessä umpeen, toiseen poistuttaessa. Katulamppujen hentoisessa loisteessa heijastuu peilausta aatoksista.

Kiristyy ja kiristyy.. Päällisen lavetin sisällä paukahti loppukiristyksen kaukaloissa. ilman reunoja.. Yhä edelleen. Meneekö takaisinpyrintä täysin mahdottomaksi, kuin mytologian perusteita lukisi edes vähän tarkemmin. Ylipompatessa on kädellä pitoa. MUTTA!! Onko maata mihin tömähtää?

Tervetuloa siis! Kääntykää heti kannoiltaan jos siltä tuntuu. Kukaan ei pakota tai käske, sen enempää odota tai halua. Vain sanomatonta yhteisymmärrystä, vaatimattomia kompromisseja. Kilpailuina siitä! Keiden leukaperät väsyvät ensimmäisinä... Narskuttamiselta. Tai siis niillä, kenellä ne ovat vielä tallella.

Pienillä symboleilla näkyviksi! Miten saadaan hullunkurisin kirja teokseksi. Tuupertua kansien väliin ja... voida olla hetki paikallaan. Jäätävän informaatiotulvan jälkeen, Tellus tallusteltavissa uusin silmin. Etteikö yksi siihen riitä, sanaharkkaa hyvin omituista, liiankin totista. Pakat vaihtuneet, siinä sekoittuneet. Jokerit karkasivat pahemmalla hetkellä.. Nopatkin... pelkkää kuvioitten kolinaa. Millä voisi "valloittaa" ja samain toistot pysähtyisivät.