maanantai, 14. tammikuu 2019

Puhe.

Tilanteeseen päädyttyäsi… Missä toisten sanat menettävät täysin merkityksensä.

Miten karikoille voikaan silloin olla ajettuna. Ei ole väliä, vaikka tavarajuna tulisikin päälle. Mitä masennuksen pahimmista nurkkauksista löytyykään. Tulee mieleen vain kohtaamisia kyseisillä raiteilla. Nimittäin reinkarnaatiopiikki. ”Menneisyyden-menneisyys”.

Ja siitä!

Kuinka ahdistunut mieli. Ollaan ajettu niin ahtaalle. Että ne loistavat kullalla päällystettyinä linjoina. Olikin sitten… …kaikkein hohdokkain vaihtoehto. Maailmassa, jossa ei ole niin ketään. Vain kummituksia ja ääniä sisällä pään. Mitkä eivät sittemmin rauhaa antaneetkaan.

Vain!

Ja vain ainoastaan… Tiukkaa kädenvääntöä yläkerran kanssa… Se mitä keskeytyksiltä pystyttiin. Taisteluilta epäjumalia vastaan.

Ja suurena kysymysmerkkinä.. Miksen saanut arvoistani kuolemaa. Enkä päässytkään, minne oltiin luvattu. Kun olet kuoleman omaa, käsien toisten.

Eikö se ole mittava CV, jos on elämänsä taistellut aina pahan vastaan, eikä puolesta? Mikä on se kuuluisa raja, että ketkä ovat silloisen Taivaan asukkeja, eikä Limbon niinkään. Tai tuomittu olemaan Limbossa..

Ainoa iso kysymysmerkkini herääkin.. Kuka, ja vain kuka. On rikkonut kymmenettä käskyä, yhtä niistä! Ja päättävätkin lopettaa jonkun hengen. Sitten viimeisen päälle… Eikä tosiaan jää tämä yhteen kertaan. Vain jopa! Se on toistettu ties kuinka monta kertaa!

Selityksiä, syitä en kaipaile. Vaan takuun siitä!

Että minun mittava Elämänkirjan CV! On täynnä taisteluita, paremman maailman puolesta. Niin miksette perhana ota, ja lue sitä puhtaaksi? Kerta kun en ole eläissäni yhtäkään käskyä rikkonut. En edes sitä yhdettätoista. ”Tai siis itselleni ensimmäinen."

”Kohtele muita, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.”

Yksi tehokkaimpia, viekkaimpia, sekä muunneltavimmissa oleva käsky.

Eikä sillä! Yläkerta hyvä. Voimme vastaisuudessakin, vääntää kättä asiasta. Miten juonittelette välillä, jopa kieroakin kieroommin. Jopa itse Helvetti päätti olla laittamatta näppejänsä. Tähän peliin kieroon.

 

Voi kun tietäisittekin, mitä kaikkea täällä jumalan selän takana tapahtuukaan. Mukamas isokin, Helvetin oma nurkkaus. Jossa kaikki saavat mesota mielensä mukaan. ilmaan mitään valtakunnan rajoja, säädöksiä. Terveestä pelosta puhumattakaan. Sivullisia kärsii kokoajan enemmän, ja aina vain enemmän.

Missä on oikeus ja kohtuus kerrassaan. Pitämässä vanhoja aikoja hyviä.. Kun kaikki elivät pienen pelon puitteissa, tuomionuijan lyönneiltä. Ja katseet arvoisat, olivat aina tietäväisiä.

Milloin, ja vain milloin.. Vanhuus löi päälle. Aika kultaa kyllä kaiken. Ja elämmekin takahipiällä. Kuin pieru saharassa. Toivoen, ainakin minä. Ettet ole unohtanut omia Luomiasi.

Vaikkakin usko on kokoajan koetuksella.

Mutta kummalta puolen?

Meiltä vai teiltä?

 

Maailma näyttää ulospäin kyllä rauhalliselta. Mutta näkisittepä kerrankin verhojen lävitse. Miten pahan jyllää, ja omiasi kaatuu tuon tuosta..

”Hekin, jotka ovat lähellä kaikkivoipaisen rajoja”

Eivät ”Hyvän” Rauhaan jätä. Ja ovat tippuneet tietämättömien kuiluun. Miten ”oikaista”. Ennemminkin, miten kohtuudella. Tuomita oikein perustein.

Yksi hyvä suunnitelma on! Ja hyväkin sellainen. Ainoana mitä se vaatii, on vain suostumus. Aikahyppyyn tuntemattomaan. Joka suunnattomasti kiellettyä on. Ja se on selväksi tehty.

 

Monia puoleellisia kyllä löytyy. Mutta kaikki ajavat asiaa erilaista.. Emmekä saa yhteistä kompromissia. Liian monta hullua, on nimittäin päässyt väärille valtaistuimille. Tahteja määräilemään.

”Enkä puhu fyysisestä maailmasta. Vaan siitä! Mikä on lähes näkymätön, ihmissilmälle.”

 

Tietäjät tietävät, kuulivat kuulevat. Mutta eivät avunhuudot tuskaiset, ota loppuakseen. Ilman oikeaa pelkoa. Jostain, joka rankaisee. Sitten jokaista tarvitsevaa. Kullekin määräämälle, tavalleen sopivalla. Apujoukkoja on kyllä. Ettei sillä. Jopa muualta tulleilta. Jotka tajuavat tämän vääryyden kylmän henkosen.

Mikä ei rauhaa viattomille anna! Tietenkin.. Tässä voi olla isonakin kysymyksenä. Pelkkä koettelemus suuri. Että olisimmeko, pelastuksen arvoisia.

 

Kuten takahipiäisestä voisi kuvitella. Tänne on pesiytynyt sitten minkä sorttisia kummajaisia. Jotka leikkivät Jumalia, Luojia, Taivaan isiä.. Pilatakseen, pilkatakseen! Kaiken valtakunnan kirjoja mahdollisimpia.

Ja vain harva on selviytynyt tästä katkeruuden suloisesta, mustasukkaisuudella täyttyneestä, saman paskan jauhamisesta. Koston kierron ilmeentymisestä.

Jokseenkin. Suurin osa ”Pahan”, että ”Hyvän” puolelta. Koittavat tavoitella juurikin kaikkein ansioikaampaa paikkaa. Mitä ei suoda ihan kenelle tahansa..

Mutta!

Ovat nähneet todella kieron, ja huikean tavan hallita hetken täysin kaikkea. Ja väärällä tavalla ovat sen tehneet.. Siitä olen kirjaa pitänyt sittemmin jo pitkän aikaa.

Vain sen!

Mitä mentaalimaailma pitää sisällään.

Ja siitä!

Mitä ”kaikki” tavoittelevat. On Kaikkivoipaisuus.

 

Tuomionuijaa heristellään juuri. Eikä sitä turhaan lyödä. Mutta sekin on väärissä käsissä ollut! Mutta sittemmin… siitäkin on kyllä rangaistu.

 

Mihin jäinkään.. Mihin jäinkään..

Aivan!

 

Jossain määrin toivon, oivalluksia suuria, vähän sinne, että tänne. Ettei ”viattomien” Tarvitsisi elää, sairaalloisen pelon kohteena.

 

En vain enää tiedä, miten moiset saisin lopetettua… Ja sairaalloiset yksilöt saataisiin mitä kurjimpiin olosuhteisiin.

Mitä ei edes pahimmalle vihamiehelle soisi.!.

 

Lähes onnistuttiin, silloinen Helvettikin jäädytettyä.

Kunnes…

Pieni ”pahan ilman enkelin palasta” saapui mukaan.

 

Vain vahingossa epäonnistuttiin. Koska pelkäsi hänkin kaikkea liikkuvaa.

 

Enkä ole yksin tämän ajatuksen kanssa! On myös monia, monia muita. Jotka ovat tietämättään, sattumoisin pelastaneet muita kanssakulkijoita. Uhraamalla kylläkin itsensä. Samalla kun ovat yrittäneet itseään pelastaa.

 

Nimet, teot, Suurimmat osat. Ovat arkistoituja hyvin huolellisesti muitten mielille, että pieniin kirjoituksiin ylösotettuihin.

Vain he! Jotka kirjoittamaan vielä pystyvät. kaikesta huolimatta. Mitä pienimmistä uroteoista, aina niin suuriin tekoihin. Että voisi joku edes olla minuutin hetket. Irti tästä todella sairaasta kuviosta.. Mitä Ruojat, Epäjumalat, Esi-isät.

Eivät he ihan niin nuin vain taisteluitta.. Myönny kohtaloon, että olisivat… Voimattomia kuolevaisia!..

 

Unohtamatta, joka on kaikkien hallussa. Joka suo jotain kumman syystä Ylimaallisia voimia. Jota kaikki haluaisivat päästä hyödyntään. Ja siihenkin on suunnitelma kyllä!

Mutta!

Se tie on pitkä, sekä kivinen.

 

Kusi ja ylpeys täällä ovat ensimmäisiä oireita.. Mitä se kanssakulkijoissa herättää sisällä pään. Eikä siihen ole vielä. mitään hyvää rangaistusta keksitty.

Mutta taasen.. Monille menee ylpeys yli ymmärryksen. Tietämättään edes mahdollisista seurauksista, mitä se saattaa julki tuoda. Ja jäävät suohon tarpomaan, pahoihinkin mielen miinoihin.

Niin ja täysin unohtamatta! Unholaan jääneitä yksilöitä.. Jotka ovat tämän ”sodan, tai taisteluiden” kylkiäisinä tippuneita. Ja niitä, ketkä ovat ottaneet sitten miten pahimpia osumia. Ja näitä ei ole kuin yksi toteamassa. Miten asian laidat oikeasti ovat, tai ovat menneet..

Joita on sittemmin todella kivuliasta olla setvimässä puhtaaksi. Yksilö kerrallaan. Eikä sillä, ettei sitäkin olisi saatu ruotuun. Ajatuksena ”On kylläkin vähän liian myöhäistä”.

Sillekään ei voi mitään, niin yhtikäs mitään..

Aika kyllä korjaa. Mutta vauriot ovat, mitä mittavimpia. Kaikilta osin. Mihin jokainen vain miettii keinoa, miten pystyisi itse auttamaan, tai edes pienen idean poikasen kehittämään. Joka tuntuu kyllä aika ajoin, täysin mahdottomalta…

 

Mutta siihen suunnitelmaan numero yksi! Joka vallan kiellettyä on. Rintamakarkuruuteen verrattavissa. Näin olkoon! Riskinä.. Ja panoksena onkin yksi vain, joka joutuu näppejänsä nuolemaan. Suunnitelmissahan on aina, pieniä aukkoja mahdollisia. Sekä niiden estäjiä, että näin kävisi toteen.

 

”Pelasta ensin itsesi, että voit muita pelastaa”. On joku joskus väittänyt.

sunnuntai, 13. tammikuu 2019

Pahan silmä.

Muttei vallan unohduta! Rentoutuminen on välillä mitä palkitsevinta. Sitten kaikin tavoin.

Tyhjän nimittäistä miettimistä uudemman kerran. Soppaa oivaa se Lindakin vain keitelee.. Harvemmin mitään suurenmoista, mutta ytimekkään sulateltavaa. Sitten mikstuurien erilaisten. Joka ei sittemmin voimiintumista auttanutkaan. Joukolla pahemmalla…

Mutta olisi edes joku!. Yksi vain.. Ketä saisi kaikesta syyttää.. Mutta myöskin useasti.. Se kääntyy omien haavojen kautta. Sitten suoraan peiliin heijastuvaan. Johon on piirtynyt kaikki! Luonteenpiirteet, persoonallisimmat. Jottei vähempi arvoisia jäisi, niin paljon pois laskuista.

 

Unohtamatta hetkeä takaperin, kun päästiin tutustumaan. Virvatulien loistamaan, hohdokkaaseen katinkullan veroisiin, kolmen mahdollisesta valinnanvarasta. Tiestä haarautuvasta.

Vasen… ..eteen.. …oikealle…

 

Tietenkin voit elää pitkän ja merkityksettömän elämän, jos vain suinkin jaksat.

”Kerranhan me täällä vain elämme.”

Milloinkin.. ..historian toistamalla tavalla.

Mutta milloin, herää se loisteliain ajatus.. Jossa pääsemme itse sitä uudestaan kirjoittamaan?

Ei sitä kunniaa hevillä monille suoda.

Siltikin! Mitä mainiointa onnea, jos semmoinen kunnia jollekin suodaan.

Olkoon se hetken, päivän, kuukauden, tahi vuoden kestävä jaksonen elämässä. Käytä se tarkkaan, ja harkittuun. Ettei mitään jäisi mainitsematta.

 

Jolloin he, jotka unholaan jäivät… Ovat niitä kaikkein otollisimpia hetkiä! Teiden varsilla.

Jossa pitää mennäkin, tuulen mukaan. Mikä milloinkin suunnastaan pääsee puhaltamaan.

Tilanteissa missä itku enää juurikaan auta. Tilanteissa missä ei anneta sen enempää vaihtoehtoja..

On vain yksi, mikä on ”oikein”.

Jolloin!

Ei juurikaan taaksepäin kannata alkaa katselemaan. Viisaimmat tietävät vaieta, ovelimmat liikkua. Heikoimpien vain jäädessä… Kaikkien jalkoihin. Eikä heistä sen enempää, tule paljoa kuultua..

Ainakaan pitkään toviin.

Siitä päästäänkin sanontoihin ihaniin. ”Se mikä on kadotakseen, tai taakse jäädäkseen. On se sitä sitten”.

Eikä paljoa harmittelut silloin auta. Raa’at faktat silloin vain jylläävät. Armoa… sääliä.. anteeksi antamatta. Jokaista vastaan, tai ohikulkijaa myöten. Ettei puhuminen tule edes kuuloonkaan... Missä tuppisuut pärjäävät vahvoja paremmin.

Että ei.. ..ei täällä.. Sellaista ymmärretä. Kun on kieliä erilaisia.

Muttei yksikään! Juurikaan ymmärrä, mitä ajat takaa. Tai edes sitä, mikä takaa ajaa…

Jopa itse Herra Saatana, heittää kädet ilmaan. Vain sen merkiksi! Ettei ole syypää tälle kertaa.

Uudelleen tuotuna vanhat legendat.. ..eeivät välttämättä pidä ihan niin paikkansa.

 

Haluaa hänkin ”Benjamin okoon hän!” Tulla nykyaikaiseksi. Vaikka ei ihan heti uskoisi.

Mutta erehdytpä kerrankin syyttämään viatonta. Ja heti alkaa toispuoleinen kuulustelu.

Että vain.. Miksi ihmeessä.

Nopea on kyllä Benjamin oppimaan, ja läksyttää sen mukaan.

Onhan hänen ”hyväksyttävä” paha omalla tavallaan. Koska onhan jonkun nähtävä toinen puoli maailmasta..

”En sanoisi sitä lahjaksi... Mutta sentään joku! Tietää kaiken, mitä Helvetissä tapahtuu, että sen! Mitä on tapahtunut.

 

Kun vallanjakoja uusia on tapahtunut. Harva edes kestää istua valtaistuimella, yhdestä hankalimmista. Suurta osaa elämästään.

Siltikin!

Kun pelaat ”korttisi” oikein. Olet, ja tulet olemaan! ”Paratiisin” asukki. Vaikkakin se ei siltä näytä. Onhan se jokaiselle eri. Ajasta riippuvainen

Ja onhan luonto, se kaikkein muokkautuvin… Olosuhteisiin nähtynä, kaikkein kykenevin.

Muuttumaan kaamoksen, kaaoksen… Keskellä. Aina tarvittavaan, tilanteisiin sopivalla tavalla. Piiloutumaan kaikelta.

 

Milloin… …huom milloin..

Ajattelit itsesi vahingossa, kaiken ohi?

 

Ei... Ei niitä kuuluteta, ei niistä puhuta. Että milloin törmäät tuhatvuotiseen puuhun. Jota todella saa, ja pitääkin ihailla. Muttei koskaan mitään, siitä ei saa niittää.

Ja luonto antaa, jos antaa.. ..hyväksynnän.. ..oloilullesi, paikan päällä.

Jolloin jokainen kasvi, varistaa tuhkat lehdiltään. Näyttäen pelkästään mahtipontisimman, ja kauneimman näyn ikinä. Kunhan vain aikaa on kulunut tarpeeksi. Ja tietävät aikomuksesi.

Miksei siis luontokin pelkäisi, omiensa menettämistä.

Sen tuhoajat tietävät. Ettei näy, näy kahdesti.

Olet silloin puoliksi. Tiesi valinnut.

Ja kukapa tietäisi. Miten luonto keskustele keskenään.

 

Kuten jotkut syntyvät kultalusikan kera. Jotkut vain, luonnon armoille. Missä heikoimpia viedään, ja viidakonlait vain pätevät. Sekä! Jokapäiväinen ruoka olisi jostain saatava.

Onhan sekin päivän selvää, ettei ruoka, koskaan kävele vastaan.

Se on joskus jopa ansaittava.

Vaikkakin viisas pääsee vähemmällä. Laiska pääsee vielä vähemmällä..

Mutta!

Kumpi olikaan fiksumpi.?. Saatika sitten typerämpi.

Miten sitten kukin maailman ottaa vastaan.

Niin… Metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

Paitsi!?

Jos elämmekin, tässä niin kutsutussa ”paratiisissa”. Mutta emme vain huomaa sitä..

 

Koska kuten päästiin pähkäilyissä siihen, että joillekkin se on vain betoniviidakkoa. Joillekin se on, ei niin mitään..

Ja jokainen on jo niittänyt palasen siitä.

Vaikkakin.. ..sitä ei ole ollut suotavaa tehdä..

Moisen jälkeen, ei auta kuin peiliin katsoa. Ja miettiä pienen hetken jonkin katovaisuutta.

Sekä suuresti toivoa. Ettei itse Paholainen ”Anthem, olkoon hänen nimensä.” Tulisi ruudun äärelle ilkkumaan.

Harmina suurena.. Ei häntäkään voi, mistään niin syyttää..

On Hänkin nuori mieleltään. ilkikurinen, sekä oikein leikkisä. Kun sille päälle sattuu.

Koska mitä menetettävää hänellä olisi..?

Kuten Benjamin, sekä Lindan kohtaalla syyttävin. Ei heitä ketään, voi oikein mistään syyttää..

Hekin elelevät vain omaa paratiisiaan. Kukin kuitenkin tavallaan.

 

Isona muttana!

Unohtamatta itse Pahatarta! ”Olga olkoon hänen nimensä.”

Joka juonii vain Saatanallisen, Helvetinmoisia metkujaan. Syyttäen vain muita. Koska toimii hänkin, maailmankirjojen mukaisesti. Tuoden pahaa mukanaan, ovelin loitsuineen. Eikä tosiaan rauhaa anna.

Ennen kuin on saatavansa saanut.

Paitsi ehkä heille, jotka eivät ole hänen varpailleen astunutkaan.

 

"Joten suosittelen olemaan tallaamatta… …ylipäätänsä… Kenenkään varpaita.”

 

Silloin vasta kaikki! Sanansäilän mahdolliset käyttöoikeudet otetaan käyttöön, ja mietitään.

Kuka hemmetti.! On niin typerys… Että teki sen?

”…köh..”

Ei silloin niinkään kiire tule. Ennemminkin suulas, että ovela silloin pitää olla. Ettet vahingossakaan jäisi edellä mainittujen välisiin kohteen pitimiksi.

Jotka ampuvat lauseilla kovilla. Sekä mitätöintiä kerrassaan yrittävät.

Mutta tietäkää yksi asia!

Eivät kaikki ”Pahan” tule edes toimeen keskenään.

On heillä suullisia sopimuksia, sanattomia kultaisia lupauksia. Siis heidän keskenään vain.

Ovathan he, Helvetin asukeista yhtiä palvotuimpia. Mutta vähiten puhutuimpia. ”Tai siis vähiten kirjoitettuja”

Koska hekin tekevät omiansa. Kuten kuvitella saattaa.. Kaikilta vain, jos suinkin mahdollista. Niin piilossa.

Ja rankaisevat typeryyksistä. ”Lue typerät kysymykset, tai uhraukset.”

Vanhan kansan taruja. Enkä kyllä halua tietää, toimiiko ne edes..

 

Tiedä siis!

Ketkä kannattaa jättää rauhaan täysin kokoaan. Tai.. Kukin sitten tavallaan.

Jätetään heidät sittemmin omaan rauhaansa. Vaikka eivät itse sitä annakaan..

 

Joka tapauksessa!

Jokaisella kulkijalla on omat juuret tässä valtavassa kaaoksessa, tahi kosmoksessa. Missä astelemme menemään. Joku tietäväisenä, joku tietämättömänä.

Jolloin vaistoista kätevimmät pitäisi olla käytettävissä. Kysymys silloin liikeneekin, mitkä olisi kaikkein sopivimmat?

Kun kohtaa kaikkea mahdollista, mitä ei helpolla pääsekään, niin äkkiä tapaamaan. Tai jos pääsee! On ihmismieli silloin, mitä heikointa antia yrittää hyödyntää.

Tuntemattomia kun ovat käytännöt näillä ilmeentymisillä. Ja näillä asenteilla varsinkin! Heillä! Ketkä maailmaa yrittävät omin tavoin valloittaa.

Vaikka eivät typerimmät ole sitä vielä tajunneen.. On se tehty liki mahdottomaksi.! vain liki… Jos tietää konstit oivat. Ei se niin vaikeaa olekaan.

 

Kuitenkin!

Moiset haaveet voi lytätä lähimmästä, vessan pöntöstä alas.

Mutta heille, ja vain heille! Jotka sitä yrittävät. Onnea vain.

”Jotkut menevät jo eellä!”

 

Silloiset, vain nimellisesti, niin vain luulevat.

Koska… …Joidenkin on pakosta istuttava, vallan pidikkeiden valtaistuimilla.

Sinne ei ihan, nuin suinpäin mennäkään. Vaan! Se on ansaittava. jollain määritteillä ansaittava. Että pääsisi kosketukseen, mitä suurimpien yksilöiden kanssa.

Tai ainakin mitä tietävimpien!

”He! Joille suodaan oikeus tietää lähes kaikesta.”

Ainakin se, että miten maailman pitäisi pyöriä.

”Ja enkä puhu fyysisestä maailmasta. Vaan kaikista muista! Mitä maailma pitää sisällään, tai ulkona.”

 

Jommin kummin…

Miten kukin asian tahtoo, ja ottaa ymmärrykseensä.

”Mielellinen maailma kiitos! Muuta en pyydäkään.”

Se jos jokin maailmoista, on mitä tutkimattomimpia maailmoja.

Sitten miettien toisten mieliä. Ja miten muut, maailman näkevät.

Tekeekin se heti sen.. ..seitsemän ja puoli miljardia erilaista.. ..plus peilimaailmat.. ..sekä käänteispsykologiset vivahteet, huomioon ottaen.

 

Aikaa meillä on… …jep jep… …Vaikka millä mitalla! Tutkia tuntemattomia seutuja.

Kun on kaikesta mahdollisesta luopunut, mitä jää jäljelle?

perjantai, 4. tammikuu 2019

Mielen tapaamisia: Osa 3

Tyhjä sielu eksyneenä elämän virrasta, muille maille maatuville. Toivottavasti ei kauaa ajelehdi missä sattuu.. Nimittäin.. ..Manalakin moisia virvatulilla houkuttelee luoksensa. Kanssakulkijoita, tyhjillä täyttyneitä, elämään kyllästyneitä.. tai ennemminkin omaansa tietämättömiä..

 

Ellei! Manala sitä ehdi tehdä. Niin Helvetin oma noita!. ..kyllä osaa sanoillansa luritella tietämättömiä puoleensa, puolellensa. Ja heti kun vähiten sitä saattaa odottaa. Ottaa hän sen hemmetin ”luutansa”, ja katoaa teille tietämättömille.

 

Mutta!

 

Aina kuuloetäisyyden päässä hän aikansa viettää, ylhäisessä yksinäisyydessä, jos vain suinkin kykenee. On hän silti aina kädet täynnä töitä, kun omaa Helvetin voimista kaikkein mahtipontisimpia.. Ja vastustajana mitä verrannollisin kumppani.

 

Noidasta taasen puheen ollen.. ..päästäänkin hyppäämään taasen kerran.. ..tulevaisuuden menneisyyteen! Aikaan kun kohtasin samaisen noidan. lähes vastaavilla voimillaan. Mitä hän kantaa yhä edelleen. Ja alkoi siitä myös elämäni pakoilut.. ..että miten välttäisi noidan kirotut silmät, että pahemmatkin.. ..mustaan magiaan sitoutuneita loitsujansa.

 

Kun aika kultaa muistot. On vaikeaa hahmoittaa täyttä kokonaisuutta tästä loikasta. Aikaan missä kyllä oli Deedee häiritsemässä omilla tempuillaan, miten valloittaa maailmaa. Mutta! tämä luudakas yksilö, joka tempautui mukaan kuin pieru Saharasta. Joihin törmää sittemmin todella harvoin.

 

Tämä Helvetin oma loistokas yksilö, joka kattilaansa keittelee vähän väliä, vähän millä sattuu esineille, tavaroilla.. Mitä vain käsiinsä sitten saikaan. ”Nimesin tämän sittemmin menneisyyden-tulevaisuudessa Lindaksi. Että jokaiselle pieni oppi! Nimetkää kaikki tuntemattomat, jotka eivät itse omaa nimeänsä tiedä. Niin eläminen on huomattavasti helpompaa. Ja tietenkin! Ajatelkaa välillä ”pata kattila soimaan” jolloin noidan on aloitettava keitoksensa uudestaan.. Pieniä akilleenkantapäitä on sitten jokaisella. Ja tuo edellinen toimii kyllä Lindan keitoksiin. En tiedä sitten muista noidista..”

 

Joka tapauksessa.. ..onnistui hän lurittelemaan nuoren pojan ”mielen” puolellensa. ”Olin kylläkin silloin jo mielettömän mielen vallassa..” ..Mutta kuitenkin.. Vain ajatuksella olin mukana, että saisi olla noidan ”oppipoika”. Kerta kun kaikenlainen magia, hyvä että paha, kiinnosti sen verran suunnattomasti, että unohdin ottaa mitään selkoa Lindasta, että minkälaiset suunnitelmat hänellä oli.

 

”Ja jep.. ..jep. Maailman valloitusta, ja kaaosta hänenkin mielessään oli. Ja siten olen päätynyt ajatukseen… Ettei ”hyvää noitaa ole olemassa”. Tai! noitaa joka tekisi hyvää muille.”

 

Tämä Demonologiaan kääntynyt yksilö, ei siis ole missään tapauksessa hyvä lapsille, kenellekään. Vaan hän kirjoituksillaa, helvetin kirjoissa.. ..määrää tahtia miten joillekin saattaa käydä, tai kuka! Häntä seuraakaan, ja että miksi. Pitää hän myös yllä valtavaa kirjastoa kaikesta mitä on yrittänyt saada aikaan. Mutta isoksi onneksi! Joku omaa tätä ”pahan ilman enkeliä” Jota on hemmetin vaikea saada sittemmin kiinni. Edes isommilla apulaisilla, tai määrällä verrattuna.

 

Lindan apulaisista sen verran.. Etten vieläkään tiedä tarkalleen millaisia he ovat olleet, kun harvemmin on huvittanut jäädä sitä selvittämään.. Joka tapauksessa! On hän osunut kirouksillaan ja manauksillaan, että kirotuilla silmillään, sitten yläkerran väkeä asti. Josta voimme päätellä mahdin suuren, jota hän omaa.

 

Joten jos vielä okkultismin tähän lisäämme, on hän yksi mieleltään oppinein! Ja se tästä tekeekin mielenkiintoisempaa.. ..vaikkei pitäisi.. Siltikin! On Lindakin käyttänyt palasta minusta pelkkänä sätkynukkena, testikohteena.. Miten kaiken maailman taiat, lumoukset, kiroukset.. Oikein toimivatkaan..

 

”Ja vallan tehokkaita ovat olleet, kun vieläkin potkivat. Kylläkin vähän miten sattuu..” Mutta! taasen iso mutta!!.. On hän antanut immuniteetin pahan voimille! Täysin siemauksin kaiken pystyisin vastaan ottamaan, ja immuniteetti jylläisi kaiken allensa. Mutta miettien miksei sitä kannata tehdä, on lähinnä se ettei.. ..noidat välitä keinoistaan, mitä käyttävät. Joten A:sta, Ö:hön.. mitä ikinä keksitkin miettiä, per kirjain.. on Lindalla jokaiselle kirjaimelle omat temppunsa, mitä hän jaksaa läpikäydä.

”Ja niin! On hän pitkäpinnallisimpia yksilöitä kenet tiedän. Joten hänen hermostuttaminen on todella vaikeaa. Enkä oikein vieläkään uskalla oikein miettiä.. mitä kaikkea pahaa, hän vain, pelkästään on saanut aikaan..”

 

Kuitenkaan kaiken maailman lurituksia en pysty kertomaan, mitkä ovat enemmänkin kuin toimivia toisia kohtaan. Nimittäin.. teki Linda kaiken salaa, salaa minun selkäni takana, tai kuuloetäisyyden puolella. Etten koskaan saanut kiinni hänen lumouksistaan. Mitä maailma saattaa pitää sisällään..

 

Onnistui hän myös hetken verran auttamaan minua, hetken verran vain! Nimittäin Avaruusväki, luettuna Deedee, ovat todella heikkoja moisille voimille. Oli ne sitten taivaan, tai helvetin voimia omaavia. Vaan itsekuksin on tullut osumien saaneeksi, ja jääneet pitkällekkin sille tielleen omiksi itseikeen. Vain heikoiksi, kuten noita haluaisi jokaisen muuttuvan. Että hän pärjäisi monelle yhtä aikaa.

”Ja mitä itse olen laskeskellut… Vastaa hän voimillaan jotain 5-10 miestä kerrallaan. Kun parhaimpansa kykenee näyttämään.”

Mihin jäinkään.. ..niin Deedee:hen!.. Onnistui Linda voimillaan huijaamaan Deedee:n sivummalle, ja näin ollen, jäi isompi paha purettavaksi. Ettei joku ollut tuhoamassa minua fyysisesti tällä kertaa, oli noita.. ..joka teki sitä henkisesti..

tiistai, 1. tammikuu 2019

Sointuja.

Taskunauris taskussa tikittää menevän vuoden viimeisiä henkosiaan, ennen uuden vuoden syntymistä.

Uusilla kujeilla, uusilla tuulilla. Ketkä taasen ovat menneet turvasatamien loisteissa, ketkä taasen pimeäin kauneutta pitkin. Mitä ei ole ollut viimeaikoina edes kuutamo valaisemassa, tai aurinko taivahalla.

Sitä mitä isoimmalla innolla kasvattamassa siipiä suuria, tai mitä rosoisempaa purjetta ompelemassa. Toivoen pelkästään myönteisiä myötätuulia, tuleville haasteille, esteille… Mitä ei nyt välttämättä kukaan osaa arvatakaan! Mitä kaikkea mahdollista uutta, tulee tapahtumaan. Itse kullekkin.

 

Tähdet astrologisessa järjestyksessään puhuttelevat tulevia mahdottomuuksia. Mitkä Koettelevat kylläkin, täysin aivan joka juuttaan kanssakulkijaa, että lukijaa. Mutta kaikeksi onneksi jokaiselle! Auringon tulkinta antaa myöten sen, että synnymme joka vuosi aina uudelleen! Joten voimme maljaa nostella sen kunniaksi, että ruveta miettimään.. Millä tavalla sitä syntyisi uudelleen… Tähän Kaikkeuden.. ..mahdollisimman tasapainollisimman järjestyksen ylläpitämiseen.

Mutta kukin tavallaan. Riittää että olet oma itsesi, tai ainakin rehellinen, edes hetken itsellesi. Ja kaikki tulisivat kääntymään aina parhaimpaan päin. Vaikka sitä ei ensimmäisenä kuvittelisi, kun ajatellaan.. ”Miksi maailma minua koettelee näin?” Ajatuksilla. Mutta niinhän se menee.. Kärsimysten kautta voittoon vaikka pää kainalossa, tai sitten vadissa.

Ettei liiallinen kaikkeus hyppää mielen päälle. Pidättäydytään mieluummin keskeisemmässä ajatuksessa. Olemmehan kuitenkin murkkuja, jotka ylläpitävät tätä komeaa planeettaa yllä. ”vaikkakin tuhoamme tätä enemmän joka sekunti kuin parannamme…” Joka tapauksessa! Koita muistaa oma roolisi tässä kosmisen pienuuden mittakaavassa. Paljoa ei tarvitse tehdä. Kunhan muistat ajatuksesi puhtaana pitää, ja että tiedät oman paikkasi vain. Ei se sen enempää vaadi.

Mutta!

Sen ylläpito onkin sitten toinen kysymysmerkki. Haluatko nähdä sen hirveän vaivan, käydäksesi ajatuksen läpi.. Ettet olisikaan mikään turhake. Vaan, jokaiselle kyllä löytyy aikansa, ja paikkansa parrasvaloihin. Vuosia se kyllä saattaa viedä, mutta vieköön. Valmistaudu siis kohtaamaan ensimmäisenä, ei mitään… ”Jep, ei niin mitään” Sen jälkeen vasta valmistaudu kohtaamaan se, mikä rupeaa täyttämään sitä ”ei mitään”.

 

Entä jos asetelmassa, sinulle annettaisiin vain hetki miettiä tuota ”ei mitään…” Millä sen ensimmäisenä täyttäisit, jos sinun on ajateltava täysin ensin itseäsi, ennen muita. Ja aikaa on se... ...10 sekuntia… Ennen ajan loppumista. ja kaikki olisi aloitettava aina vain alusta..

 

”ajatusleikkihän tuo vain on. Sen kun käytät vaikka 10 vuotta sen miettimiseen. Kunhan! vain muistat ensin itsesi.”

Kuten leikeissä erilaisissa! Jos joku ei kerro sääntöjä miten ne menee. On ne silloin pakosta itse keksittävä. Ja päästäänkin itse asiassa… Juurikin suuren ympyrän sulkeutumiseen. Mikä helpottaa elämistä, muttei kevennä kantolasteja sitten yhtään. Jotka on purettava jonnekkin, vain joskus.. Jos niitä itse ei jaksa, tai pysty kantamaan.

 

Vaivaisin askelin, oikeilla sävelillä matkan taitto kyllä kevenee. Aina sen mukaan, mitä paremmin omat intiaanit pysyvät niissä kanooteissa, tahi muumit laaksossaan. Etteivät kaiken aikaa karkaisi muille maille.. Ja jokainen olisi löydettävä aina vain uudestaan, ja että vain uudestaan..

Miten nyt jokainen ”koettelemuksen” laskeekaan. mitä se sanana pitää sisällään. Joillekin se saattaa olla juuri kynnen repeytyminen kynsivallia pitkin, ja joillekin…. Ja pitäköön tuo sitten sisälläin, lähes mitä vain.

Vaikka paikallaan olon vaikeus. yksikertaisimmin ajateltuna. "Ettei haukkaa mieli taasen liian suurta palaa käsiteltäväksi..." Mutta! Käyttäköön jokainen aikansa nuiden koettelemusten tutkimiseen, jos vain huvittaa tietenkin. Onhan ne jokaiselle erilainen, uniikki tapaus. Mikä saattaa sittemmin olla vaikea sanoin selittää. Pääasia vain, että olet itse sen selättänyt. Ja ehkä pienen henkisen turpiin oton hyväksynyt.

”Harvoimpa on ketään, joka olisi ilman turpiin ottoa maailmaa selättänyt.” Mutta on niitä Hannu Hanhia vaikka kyllä millä mitalla. Mutta heidänkin tarinansa ovat uniikkeja kuultavia! Miten ovat päässeet jopa ehkä itseään kaikkivoipaa, ja kuolemaa.. Huijaamaan onnistuneet.

 

Tai kuten epäonnisimmat Aku Ankat.. Saattavat vain käyttää aikansa siten, että miten selättäisivät vitsauksista suurimpia! Mitä on liikkeellä.. Kuten kuvitella saattaa. Ei ne nallekarkit mene aina tasan, vaikka kuinka haluaisi. Mutta ei sen pidä missään muodossa harmittaa! Jos maailmojenkirjat näin ovat kirjoittaneet.

"Olen mielelläänkin ilman niitä nallekarkkeja. Eipä tule ei, niin helpolla hampaisiin reikiä! Kerta kun pitää positiivisesti ajatella. on elämä paljon mielenkiintoisempi näin päin."

 

Ja tähän väliin toivotan mitä mainointa uutta vuotta jokaiselle! Että pärjäisitte tuleville uusille haasteille, niiden vaatimille tavoille. Mitä parhaimmalla onnella!

sunnuntai, 30. joulukuu 2018

Ajatus polkka

Ajatus polkan syvimmissä nurkissa, alitajunnan pienimmissä nurkkauksissa. Synapsien välisiä yhteyksiä katselemassa, sekä aivojen mahdollisinta viritystä toteuttamassa uusimpiin huikeisiin mahdollisuuksiin! Että mitä kaikkea hermoradat pitävätkään sisällään, mitä ei ihan niin helpoilla löydetäkään, saatikka muistetakaan.

Nämä ajatustakin nopeammin kulkevat polut, ovat kyllä mitä hienointa sädehdintää. Kuin salamoivia tähtiä… Mutta astetta tärkeämmässä osassa. Kylläkin niiltä osin, että miten kaiken sen informaation saisikaan talteen! Tai edes hetken… Saisi kuulla sen, että minkälaisia ohjeita ne pitävät sisällään.

Silloin, ja vain ainakin silloin, hiljentyminen on kunniakasta. Että kuulisi tämän kaikkeuden kosmisen ihmeen, hentoisimman äänen. Vaikkei sitä puheeksi voisi yrittää ymmärtää, mutta oikein tunnustellessa.. ”mielellään, korvillaan, sydämellään. Kukin siis tavallaan!” Että saisi yhteyden tähän sielun kompleksiin, spirituaaliseen mielettömyyteen. Joka siis taitaa pitää yllä kaikkea sitä, mikä automaattisesti puskee kehon jokaista mahdollista unohdettua solukkoa toimimaan. Juuri kuten pitää, tilanteissa erilaisissa. Unohtamatta henkisyyden tärkeyttä, jota sieluksi voisi kutsua.

 

”Entä jos… …entä jos… ajatus herää..” Sielusi on vain palasia erilaisia hahmoja, itsestäsi tietenkin. Jotka ovat säätelemässä juurikin tätä, hermotiheiden välistä, maailman salaisimpia kansioita. Vain siitä, miten maailma oikeasti pyörii.. …toimii.. …käyttäytyy.. aivan kaiken mahdollisen elävän, tai elottomien asioiden ympärillä. Ja ylipäätänsä sekin, että miksi olemme juurikin elämässä, juuri tässä hetkessä.. Missä milloinkin satumme olemaan. Ja jos elämmekin valmiiksi kirjoitettua elämää..

”Herää vain ja ainoastaan lisää kysymyksiä...” Mutta kuka! On se, hän, joku?.. joka on jo tarponut nuo tiet valmiiksi tallatuiksi. Kerta taasen sivukorvalla kuultuja ”totuuksia..”. ”Kaikki paikat, maailmat! ovat jo valmiiksi tutkitut..” Kylläkin väin väitteenä isona, että epävarmana sellaisena. Mutta taasen, taasen.. Miten se taas menikään.. ”mikään ei ole niin varmaa, kuin puhdas epävarmuus.” Joten! Täysin varmaa asiaa ei siis ole, ja se pohjautuukin enemmän epävarmaan ajatukseen, kuin itse varmuuteen. Kylläkin silloin, kaikkein varmin henkilö, onkin täysin epävarma. Kuten kuvitella saattaa.

 

Ettei tämä ajatuspolkka ottaisi ja tanssisi, aivan täysin muille maille.. Koitetaan pysyä osittainkin aiheen sisällössä vielä toistaiseksi kiinni. Edes jossain määrin.

Kuten epävarmuudesta.. suoraan sielun olemassaoloon. Joka tietämättömäksi on jäänyt, ja sitä myöten lähes unohdettu. Kuitenkin sen hyvinvoinnin ylläpitämiseenkin on sääntönsä, ettei sielu parka ottaisi ja näivettyisi, kuihtuisi täysin tyystin olemattomaksi. Eikä sielu rikki helpolla mene! Ottaa kyllä osumaa kaiken aikaa, erilaisiin ympäristötekijöihin suhteutettuna. Riippuen kylläkin.. täysin omasta mahdollisesta henkisestä kestämisestä, joka juuttaan mahdolliseen syy- seuraussuhteeseen sisällettynä.

 

Kaikki pienet palkitsevat tilanteet. Esimerkiksi: Pitkän työpäivän jälkeen.. on se muutama olut, lasillinen viiniä, tai sitten pelkästään hyvä seura! Joka palkitsee myös kylläkin mieltäkin, että sielua unohtamatta. ...Elikkäs… Josta päätellä saattaa. Kaikki pienet asiat, ja varsinkin ne! jos jotkin, ovat niitä palkitsevampia. Kylläkin pienessä mittakaavassa. Mutta! Mitä pidemmällä ajatuksenjuoksulla, kuin kuvitella saattaa.